2012, tämä on kertomus omasta surusta ja sen voittamisesta sekä tulevasta. Taustani miten minusta tuli minä. Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi. Meillä vietettiin kahdet synttärit tässä kuussa. Isoveikka täytti 2- v koko perhe vietiin valkoisia ruusuja ja kynttilä haudalle, Siitä on muodostunut jonkinlainen tapa kun hautuumaa sijaitsee reitin varrella josta usein kuljemme.

Mietin taas aikaa joka on mennyt kuin siivillä. Tuntuu kuin olisin alkanut taas oikeasti elää. Kuin elämä olisi nyt jatkunut siitä mihin se pysähtyi kolme ja puolivuotta sitten. Mitä kaikkea tässä on välissä tapahtunut? Ensimmäisenä nousee mieleen keskenmenot ja toive raskaudesta. Tapahtuiko tuona aikana edes muuta? Oliko nuo vuodet pelkkää odottamista ja synkissä vesissä räpiköimistä? Kaikki tämä aika on kuitenkin kasvattanut minua enemmän kuin ehkä olisi pyyt.

Viereeni lentää kaunis valkoinen perhonen, juuri silloin kun ajattelen ikävöiden esikoistytärtämme. Perhonen pyörähtää vieressäni ja lentää pois. Lämmin, sanoinkuvaamattoman hyvä tunne leviää sisälleni; ihan kuin tyttäremme olisi tullut vielä kerran tervehtimään äitiänsä. Nyt tyttäremme, valkoinen perhonen, on pienen perheemme oma suojelusenkeli. Nyt kuitenkin vetäydyn tästä blogista pois. Itse surua ei ole ollut ta.

Että jos on tyttölapsi, niin ei ole vaaraa sairastua. mutta mahdollisesti kuitenkin viedä geenivirhettä eteenpäin. Tässä päästään jo geenitutkimuksen suurten moraalisten kysymysten ääreen. kenellä on oikeus elää tai päättää elämästä? Geenivirheitähän on meillä kaikilla. Saamme pian tietoa esikoisen sairaudesta, pelottaa. Mutta vähän pelottaa, mitä huomenna saammekaan kuulla. Mitä sieltä tulokseksi tulee ja miten se meidän elämäämme vaikuttaa? .

Aikaa on näemmä taas vierähtänyt edellisestä kerrasta. No näin syksyn kopistellessa ovella, mun neulomisintoni herää taas horroksestaan. Siitä suuri kiitos helille, joka herätteli mut pois luutujen kimpusta, niitäkin taas välipalaksi jossain välissä pitänee tehä. Puikoilla on tällä hetkellä kummitytölleni mekko, yläosa puuttuu, pingotus ja nappien ompelu. kuvaa tulee jahka ihanuus on saatu puikoilta.