Blogi on ollut minulle valtavan suuri voimavara. Kiitos, että olette seuranneet matkaamme, kommentit ovat auttaneet eteenpäin. Tällä hetkellä kirjoittaminen antaisi kuitenkin liian yksipuolisen kuvan elämästämme, sillä onni ja suru ovat kietoutuneet yhteen niin tiiviisti, etten pysty niitä enää täysin erottamaan. Nyt elän hyvin pitkälti pientä tytärtämme varten. Siksi tämä on viimeinen kirjoitukseni.

Surua ja ikävää sekä toivoa valoisammasta huomisesta. Enhän enää osaa olla kirjoittamatta, kerran kun alkuun on päässyt. Elämä jatkuu täällä, erilaisena mutta kuitenkin ihan tavallisena. Sinua rakas taivaantyttöni en unohda ikinä. Rakastan aina ja ikuisesti niin että sydäntäni vihloo kun en saa sinua sulkea syliini. On vaikea uskoa, että koko kamala, pitkä .

Oli aika kun en pystynyt katsomaankaan raskaana olevaa naista, masukateus oli silloin pahimmillaan. Palaan aikaan Pikku-In jälkeen, tyhjän sylin syndrooma oli karmiva. Suuri halu tulla uudelleen raskaaksi ja saada syli täytettyä. Katkeruutta kun oma syli ei saakkaan sitä pientä, epätoivo lapsettomuudesta. Kamppailua siitä täytyykö minun todella hyväksyä lapsettomuus? Minulla on sylissäni tämä pieni ihme, meidän aarre. Ennen Typyn syntymäpäivää jo pohdin vauvakuumetta.

Että jos on tyttölapsi, niin ei ole vaaraa sairastua. mutta mahdollisesti kuitenkin viedä geenivirhettä eteenpäin. Tässä päästään jo geenitutkimuksen suurten moraalisten kysymysten ääreen. kenellä on oikeus elää tai päättää elämästä? Geenivirheitähän on meillä kaikilla. Saamme pian tietoa esikoisen sairaudesta, pelottaa. Mutta vähän pelottaa, mitä huomenna saammekaan kuulla. Mitä sieltä tulokseksi tulee ja miten se meidän elämäämme vaikuttaa? .

Aikaa on näemmä taas vierähtänyt edellisestä kerrasta. No näin syksyn kopistellessa ovella, mun neulomisintoni herää taas horroksestaan. Siitä suuri kiitos helille, joka herätteli mut pois luutujen kimpusta, niitäkin taas välipalaksi jossain välissä pitänee tehä. Puikoilla on tällä hetkellä kummitytölleni mekko, yläosa puuttuu, pingotus ja nappien ompelu. kuvaa tulee jahka ihanuus on saatu puikoilta.