Hyvän olon oivalluksia, arkipäivän ilon ja onnen pilkahduksia. Kuu viime syksyltä, odotan tämän marraskuun superkuuta! En minä näköjään innostunutkaan sitten tänne sen enempää kirjoittelemaan. Ei tullut uutta aloitusta, vaikka hetken tuntuikin siltä. Onkohan niin, että olen jotenkin tuon nopean sosiaalisen median lisääntyneen käyttöni kanssa hukannut bloggaamisintoni? Minä vaihdan huomenna vuosikymmentä. Siihen liittyen on paljon ajatuksia.

Olen nuorehko, eläinhullu kahden lapsen äiti, joka lisäksi sairastaa toisinaan vaikeaakin masennusta, mutta eläinten takia jaksan aina arjessa eteenpäin - ja toki siinä auttaa rakas mieheni ja lapsetkin. Kaisu and Taavi ja muut karvakorvat.

Talvi on mennyt se kuiskailee. Lapset sen kuiskehen kuulevat,. Emmekö, lapset näin huudahtaa,. Kenkiä, sukkia riisua saa. Vuokkoja paljon on metsissä,.

Vuotta ei ole kulunut kolmea kuukauttakaan, ja meidän perheemme yksi sukupolvi on sammunut. Tammikuussa rankka syöpätaival vei mummini, ja eilen tuli tieto pappani yllättävästä kuolemasta. Rinnan alla kiristää ajatuskin siitä, ettei meille suotu enempää aikaa, ettei heille suotu. He olivat isovanhemmiksi hyvin nuoria, kumpikaan ei oikein edes eläkkeelle ehtinyt. Menetettyä aikaa ei tule kukaan meille korvaamaan, joten mitä jää jäljelle? Kun olin pienempi, mummi asui vastapäisessä kerrostalossa.

Vanha kansakoulu Satakunnasta, kaksi hehtaaria maata, kaksi heppaa, kaksi koiraa ja kolme kissaa. Ei huonommin kahdelta kaupungin kasvatilta! Remontoimme ja entisöimme taloamme perinteisin rakennusmenetelmin sekä sisustamme sekoitellen iloisesti eri tyylejä ja värejä. Hellou, täällä ollaan taas mahtavan ennen-jälkeen kuvapläjäyksen kera! Nyt kuitenkin etupihan loput ennen-jälkeen kuvat, olkaapa hyvät! Uuden.

Pyyhin kaikki peilitkin kun innostuin ja harjasin Sylvin. Nämä kaikki ikkunoiden ulkopinnat pesin! Olen kuitenkin niin iloinen noista muutamasta ulkopinnoistaan puhtaasta ikkunasta, että ihan päätin ne kuvata. Lisäksi innostuin muutenkin siivoamaan kun vauhtiin pääsin. Ja järjestelin vähän paikkoja, mutta yhtään huonekalua en siirtänyt tai huonejärjestystä muutannut. Oli liian kuuma päivä siihen. Ajatelkaas sitä! Kirjoja on mukava järjestellä, mukavampaa kuin imurointi! .

Ihanaa kun ikinä ei tiedä mitä työpäivä tuo tullessaan. Laitoin tänne aikaisemmin aikuisten Viola Pöllö -lapaset. Ja tässä tulee nyt lasten versio. Tuolla aikuisten version ohessa on kuvattuna Drops Karismasta neulotut ja näissä kuvissa on 7 veljestä -langasta tehdyt. Drops Karismasta tehnyt oli hieman turhan istuvat meidän 5-vuotiaalle, paksummalla langalla tuli isommat ja sopivat. Ja ne muut mitä neuloi.

Nyt on saatu muutama naaras lisää katraaseen, eli toiveita poikasista saadaan ehkä sittenkin toteutettua 3. Uusista naaraistamme löytyy tiedot kotisivuilta, ja jatkossa kaikki poikuetiedot tulee tänne blogiin. Nyt siis täytyy suunnitella uusiksi koko homma, sekä hankkia uusia naaraita.