Ja miten matka sitten jatkuu. Tänään oltiin käymässä Kausalassa moikkaamassa nettiystäviä joiden kanssa on pidetty yhteyttä nyt vuoden verran. Me aloitettiin aamulla valmistautuminen valitsemalla kylävaatteet niin tyttärelle kuin äidillekkin. Ennen lähtöä tehtiin vielä pellillinen pasteijoita ja sitten vaan nokka kohti Keski-Suomea! Täällä tuskaillaan syömist.

Nyytti puuttuu sylistä, mutta tekee matkaansa maailmaa. Eli, jos kirjoittelun seuraamista haluat jatkaa, niin klikkaa itsesi toisen blogini. Mutta, miten meillä on mennyt? Alkuvaikeuksien jälkeen on sujunut oikein hyvin. Maito riittää ja tyttö saa sitä tarpeeksi, ainakin näin voisi sanoa kasvun perusteella. Viime perjantaina oli neuvolasta kotikäynti ja punnituksessa paljastui, että syntym.

Eihän siihen mennyt kuin neljä viikkoa kun hoksasin olla tässä ja nyt tekemättä yhtään mitään. Alkukesästä kirjoittamani lomalista ei ole toteutunut puoleksikaan, enkä yritä edes kuroa sitä kiinni tämän viimeisen viikon aikana. Me tehdään vaan mitä milloinkin huvittaa 3. Mutsi on niin lomalla ja sen tarpeessa. Odotin sitä pitkään ja hartaasti tänä vuonna. Vielä ei ole vanne pään ym.

Eilen neuvolassa täti vähän meinasi ettei mene enään kauaa että vauva syntyy. Tänään sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja pakkasin sairaalakassin. Tiukkaa teki muistella mitäs ihmettä sinne pakattiinkaan, muutama asia täytyy tänään lkaupasta käydä kipaisemassa ja muutama pakata vasta sitten kun lähdetään. Tälläistä laukkuun kuitenkin sain pakatuksi. Omia hygienia juttuja, dödö ja suihkugeeli on haettava kaupasta. Eväät itselle koska sairaalan ruoka ei niin hääviä ole.

Syy blogihiljaisuuteen löytyy Onnin syntymästä. Ja siitä, ettei minulla ole ollut aikaa eikä oikeastaan kiinnostustakaan kirjoitella blogiini. Meidän rakkautemme, Pikku-Onni syntyi 28. Parin tunnin päästä, noin klo 01. 00 soitin kelloa ja sanoin kätilölleni, ettei ilokaasu enää auta ja pyysin epiduraalia. Kohdunsuun tilanne ei vain ollut edistynyt! Vihdoin.

Totaalisesti olen laiskotellut tämän blogin suhteen viime aikoina. Mutta täällä sitä yhtä heilutaan ja hengitetään, kaikki voivat hyvin ja elämä rullaa. Päiväkotiuransakin lapsi aloitti, ihan mallikkaasti ja hienosti on mennyt.

Minähän olen ihminen joka saa kummallisia ennakkoaavistuksia. Nytkin tulin ostaneeksi Lekmerin alesta lisäalella harmaan Reimatec Menaka takin sillä oli tunne että sille on tarve ja tämä tunne ei jättänyt rauhaan. Hädin tuskin ehdin hakea takin postista kotiin kun selvisi miksi me se tarvittiin. Eniten nieleskelyä on aiheuttanut se että ukki löytyi ehkä vasta kuukauden päästä kuolem.