Ihmissuhteiden, ilon, kuplivuuden? Energian, toivon juna? En tiedä. Oliko sitä, menikö se jo,. Jäinkö hölmistyneenä seisomaan laiturille,. Vai olinko vielä jossain kauempana,. Juoksinko, halusinko kyytiin? En tiedä mistä tämä tyytymättömyys. Rekisteröity 1946, lakkautettu 1995. Mitä säilytettiin tai kuljetettiin vaneriämpärissä? Luulen, että vuonna 2012 tämä tulee säilömään villasukkia. Kaikki edessä muuttuu paljon nopeampaa.

Hausjärven Hikiällä sijaitsevan Karhin entisen ala-asteen luokkahuoneet ja koulukäytävät muuttuvat nelihenkisen perheen kodiksi. Torstaina, toukokuuta 05, 2016. Tiellä, jonne ei edes näe ja jonne on pihalta matkaa ties montako sataa metriä, kuulin kuinka lenkkeilijä rapisutti lenkkareitte.

Näkymiä, hetkiä, tilanteita ja tunnelmia kaupunkien katveessa. Katsastelen silloin tällöin kotipihani roskiksia tai roskalavoja. Isäni on tuon paheen minuun varmaankin tartuttanut. Ensimmäinen roskislöytö jota rakastan yli kaiken on. Kirjoituspöytäni ja sen mukana löytynyt Tapiovaaran Aslak tuoli. Ne oli ollut menossa isäni työpaikalta kaatopaikalle joskus 80 luvulla. Pöydällä oleva Paavo Tynellin pöytävalaisin on viimeisin löytöni. Kyllähän tuosta hyvän saisi, kun maalit ra.

Talvi on mennyt se kuiskailee. Lapset sen kuiskehen kuulevat,. Emmekö, lapset näin huudahtaa,. Kenkiä, sukkia riisua saa. Vuokkoja paljon on metsissä,.

Mikäs sen parempi tapa viettää sunnuntaita, kun kirppiksellä kierrellen. Kotikaupunkimme yhdellä koululla järjestettiin tempaus, jossa oli kirppis, myyjäiset ja kanttiini. Ihana oli löytää kokoelmaani uusi.

On uskomattoman inspiroiva ja voimaannuttava vaikutus. Valo on mahtavaa ja innostaa tekemään kaunista ympärilleen. Sellaista se työnteko välillä on, vaikka kuinka siitä pidänkin ja lapsista niin hurjasti tykkään.