Olen jonkin aikaa miettinyt, että pitäisi reflektoida kulunutta syksyä ja kun Hilkkakin kauniisti pyysti, ajattelin laittaa ajatuksia paperille. Lapsi on kohta jo 8kk ja olen ollut töissä melkein 3kk. Aika juoksee käsittämätöntä vauhtia! Paluu töihin oli helpompi kuin ajattelin. Samanaikaisesti loppuiltapäivästä onkin jo kiire kotiin. Hoitajan kanssa on mennyt todella hienosti.

23 meille syntyi täydellinen pieni poika. Tai pieni ja pieni, 53cm ja 4150g. Yritän nyt kertoa tapahtumat ylös, postaus on kirjoitettu osissa, siksi saattaa olla kummallisuuksia ja varmasti jotain unohtuikin. Vielä juuri ennen ponnistusvaihetta lisättiin epiduraalia. Kymmenen maissa illalla huomattiin, että poika on laskeutunut ja paikat avautuneet, lapsivesi oli kylläkin nyt vihreää, sopivasti.

Useamman vuoden lapsettomuushoidot toivat vihdoin IVF-vauvan kotiin. Nyt on ikää reilu kolmekymmentä vuotta ja lapsettomuushoitorumba olisi tarkoitus aloittaa uudestaan. Tällä kertaa synnyinkaupungista käsin hoitovapaalla ensimmäistä vauvaa hoidellen. No sitten tutkittiin ja minulta löytyi vasemmasta munasarjasta joku munasarjan viereinen kysta, jonka ei pitäisi vaikuttaa. vaikuttaa mihin? Raskautumiseen, ovuloimiseen, mihin, se jäi kysymättä.

Täytynee myöntää, pitkästä aikaa helpottava, mutta raskas perjantai. Perjantaimme liikkui suurimmaksi osaksi muiden asioiden ja muiden ihmisuhdeongelmien ympärillä. Ensiksi haluan sanoa, ihanaa meillä on asiat hyvin, meillä ei kotona sodita mitä kummallisemmista asioista, töitä ei tuoda kotiin, kummallakin on terveys tallella, saamme elää elämää yhdessä ja olemme onnellisia! No, kyllä jokai.