Olen jonkin aikaa miettinyt, että pitäisi reflektoida kulunutta syksyä ja kun Hilkkakin kauniisti pyysti, ajattelin laittaa ajatuksia paperille. Lapsi on kohta jo 8kk ja olen ollut töissä melkein 3kk. Aika juoksee käsittämätöntä vauhtia! Paluu töihin oli helpompi kuin ajattelin. Samanaikaisesti loppuiltapäivästä onkin jo kiire kotiin. Hoitajan kanssa on mennyt todella hienosti.

Elämä on täynnä isoja ja pieniä yllätyksiä, erilaisia asioita ja ajatuksia, iloja, suruja ja kysymyksiä. Asioita pohtii hieman alle kolmekymppinen rouva, jonka elämää varjosti pitkään lapsettomuus. Nyt ollaan onnellisesti raskaana ja tarina jatkuu uusin kääntein. Blogin jutut keskittyvät tällä hetkellä odotuksen ympärille, mutta mukana on myös hieman asiaa muusta elämästäni. Keskiviikkona, kesäkuuta 24, 2015. Heippahei, täällä ollaan edelleen! .

Tämä on kyllä ollu melkoisen haastava viikonloppu. No mutta loppujen lopuksi, ymmärsin TAAS miten ihana mies minulla on. Enkä missään nimessä halua hänestä luopua tai pitää itsestäänselvyytenä. En osaa edes kuvitella elämääni ilman tuota miestä, niin olemme kasvaneet yhteen. Niimpä lauantaista tuli myös treffi-ilta.