Giving up is just too permanent. What if there is no happy ending? I must be somekind of a freak of nature then. Click pictures for full size versions. Comments are welcome in finnish, or in english. Use whichever language you prefer. Giving up is just too permanent.

Lähes vuosi on kulunut viime kirjoituksesta. Täällä kirjottelen, edelleen lapsettomana. Osa voi siis huokaista helpotuksesta, joku toinen säälistä. Sairauslomaa leikkauksesta sain kymmenen päivää ja se tuntui sopivalta. Vatsa tuntui herkältä ja sitä varoikin aika lailla. Halusin, että haavat saavat parantua rauhassa, jotta ne jäävät mahdollisimman siisteiksi.

Rimakauhua ja rakkautta, tunteita ja sanoja säästelemättä. Nyt se on tapahtunut, nimittäin olemme muuttaneet uuteen kotiin! Tästä alkaa kokonaan uusi aikakausi elämämässämme. Tiistaina, heinäkuuta 14, 2015. Pitää vain rohkeasti uskaltaa kokeilla uusia juttuja ja sitä kautta löytää paikkansa tässä maailmassa. Tiistaina, huhtikuuta 21, 2015.

Vaunuarvio Bugaboo Buffalosta 1,5 vuoden kokemuksella. Eli tiivistettynä Bugaboo Buffalot ovat hyvät joka paikan rattaat, jotka olisivat vielä paremmat, jos niissä olisi jousitus, kurkistusluukku kuomussa, aisassa teleskooppisäädön lisäksi ergonomisemmin muotoiltu kahva, valinnainen haararemmi, tiivimpi istuinkankaiden kiinnitys kehikkoon hyönteisten pääsyä estämään ja lukitusmahdollisuus kasattuna. Yhtä hyvällä kuljetuskapasiteetilla ja käännettävällä istu.

Yritetään ja välillä onnistutaan kunnes huomataan taas epäonnistuvamme. Puheenaiheena lapsettomuus ja sen lieveilmiöt. Halusin vain kertoa olevani elossa. Jatkan yhäkin siis epätietoisuuden rajamailla. Pitkään olen ollut täältä nurkilta poissa. Olen työntänyt nämä asiat jonnekin toooodella kauas takaraivoon. Elänyt itsekästä aikuisen ihmisen elämää. Harrastanut ja tehnyt mitä huvittaa. Opettelen uusia elämäntapoja, luen .

Jopa lapsettomuuden? Katsottiin eilen miehen kanssa AVAlta 11 tapaa jättää nainen. Itse ohjelmasta ei sen enempää kuin että Heidi Kyrö oli minusta ehkä huonoin mahdollinen henkilö puhumaan lapsettomuudesta. Jotenkin hän esiintyi todella lapsellisesti. Marian tarina oli koskettava, mutta jotenkin melko yllätyksetön.

183 meille syntyi täydellistäkin täydellisempi pikkuinen prinsessa pientä perhettämme täydentämään. Mitat olivat 3600g ja 51cm. Synnytys oli aika pitkä, eikä mennyt ollenkaan niin kuin olisin toivonut. Siitä kuitenkin selvittiin ja lopputulos oli mitä parahin. Kirjoittelen synnytyskertomuksen hieman paremmalla ajalla sitten, toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa.

Tilinpäätös, tai kuinka kaikki vasta alkaa. Haluan vielä tulla kertomaan tänne miten kaikessa sitten loppujen lopuksi kävi. Meistä tuli elokuussa suloisen poikavauvan vanhemmat. Edelleen kuitenkin tuntuu, että se lapsettoman identiteetti on minussa ja jää minuun. Saa jäädä, kaikkihan tapahtui ja kerran oli todellisuutta.