Tapasin alle viikon ikäisen vauvan. Omasta aloitteestani menin tätä sukulaislasta katsomaan, kun sattumoisin muutenkin juuri asioin hänen asuinkaupungissaan. Vein vastasynnyttäneelle äidille suklaata, vaaville pussillisen Silmun vanhoja vaatteita. Ihan kuin kuka tahansa, tuosta noin vain. Tuntuu, että kasvaessaan Silmu on kunnolla lunastanut paikkansa perheessämme omana itsenään. Ja jotain on tapahtunut Veikkosen muistollekin; se on eriytyny.

Olen jonkin aikaa miettinyt, että pitäisi reflektoida kulunutta syksyä ja kun Hilkkakin kauniisti pyysti, ajattelin laittaa ajatuksia paperille. Lapsi on kohta jo 8kk ja olen ollut töissä melkein 3kk. Aika juoksee käsittämätöntä vauhtia! Paluu töihin oli helpompi kuin ajattelin. Samanaikaisesti loppuiltapäivästä onkin jo kiire kotiin. Hoitajan kanssa on mennyt todella hienosti.

Millainen on ensimmäinen vuosi kohtukuoleman jälkeen? Maanantai 27. Nyt on tullut se aika, että ne ketkä saivat vuonna 2013 elävän vauvan ovat uudelleen raskaana. Ikäeroksi 2 vuotta! Ja kateus nostaa niin päätään! Olen kateellinen heille. Niille taviksille, jotka ovat uudelleen raskaana vailla mitään pelkoa. He saavat sen 2 vuoden ikäeron mikä meilläkin piti olla! Suru on ollut pitkään taka-alalla. On ollut vain suunnatonta kaipausta poikaa kohtaan. Kun näkee miten sisarukset alk.

On taas ollut menoa ja meininkiä ja paljon vapaa-aikaa on mennyt seuraavaan projektiin - hevosiin! Otin kaksi kesähevosta. Etsin hevosta ja ponia, mutta tarjolla oli vain kaksi hevosystävää, joten lopulta päädyin ne meille ottamaan. Entisiä ravureita ja montéhevosia, nykyisiä eläkeläispappoja, joilla voi vähän ratsastella, mutta eivät ole jokapäiväisen liikunnan tarpeessa.

Surua ja ikävää sekä toivoa valoisammasta huomisesta. Enhän enää osaa olla kirjoittamatta, kerran kun alkuun on päässyt. Elämä jatkuu täällä, erilaisena mutta kuitenkin ihan tavallisena. Sinua rakas taivaantyttöni en unohda ikinä. Rakastan aina ja ikuisesti niin että sydäntäni vihloo kun en saa sinua sulkea syliini. On vaikea uskoa, että koko kamala, pitkä .

Välillä mietin oliko virhe lopettaa käynnit psykologilla kun näitä ajatuksia menneisyydestä ja nykyisyydestä kasautuu toisinaan mieleen niin paljon. Nyt kuitenkin päätin purkaa ne tänne, ehkä teen niin jatkossakin. Ihanaa kesää kaikille! Sunnuntai 10. Palailin nyt näin äitienpäivän kunniaksi kirjoittamaan mietteitä ja kuulumisia. Mitä meille siis kuuluu? Perjantai 20. En koe haluavani jatkaa blogin kirjoittamista, tuntuu kuin tämä tarinan.

Olen tavallaan halunnut äidiksi ja aina ja toisaalta en koskaan. En ajatellut enää seurustelevani, olin suorastaan kyllästynyt huomioimaan arjessani toista aikuista ihmistä. Ajattelin panostaa koulunkäyntiin, kummilapsiin, ystäviin.

Aaaaai että mikä ihana ilma ulkona on! Keävätkevät jee, oon niin iloinen. Rakastan kevättä! Varsinkin nyt kun ei ole mitään loskapaskaa ja tiet ovat täysin kuivia. Nakkasin ne tossut pois näköpiiristä enkä enään käytä. Mulla ei oo mitään lenkkareitakaan. Laitoin nassuun vähän meikkiä ja katoin jotkut toiset va.