Miksi rakkain pienokaisemme lähdit pois, sun täällä niin hyvä olla ois. Me sulle maailman parhaat vanhemmat oltu ois, kunpa sut rakas Einomme vielä takaisin saada vois. Itkimme onnesta, että olimme saaneet pikkuveljen. Itkimme ikävää, miksi isoveli ei ollut siinä kanssamme tuijottamassa uutta elämää. Menetystä, joka konkretisoitui vielä paremmin juuri siinä hetkessä. No siinä sitten ennen h-hetkeä päät.

Se paluu arkeen ja töihin. Sunnuntaina åblogit järjesti kirppistapahtuman Liedon vanhalla meijerillä. Miljöö oli kaunis tapahtumalle sekä ilma tosi kaunis, ehkä vähän liian kuuma ajatellen myyjiä joiden paikat olivat suoraan auringossa. Ihmisiä oli tosi paljon liikenteessä. Viime vuonnakin he järjestivät samanlaisen tapahtuman ja silloin kuuleman perusteella oli paljon ihmisiä liikenteessä. Itse en viime vuonna päässyt paikalle ollen.

Haikara vieraili kylässä kerran, vuonna 2011 ja sen koommin sitä ei ole näkynyt, vaikka odoteltu on kovasti. Päätinpä jälleen pitkästä aikaa loggautua tunnuksilla sisään ja naputella muutaman sanasen. Mitään erityistä ei ole mielen päällä. Juhannus tuli ja meni, melkoisen kännin kiskaisin aikani kuluksi.

Millainen on ensimmäinen vuosi kohtukuoleman jälkeen? Maanantai 27. Nyt on tullut se aika, että ne ketkä saivat vuonna 2013 elävän vauvan ovat uudelleen raskaana. Ikäeroksi 2 vuotta! Ja kateus nostaa niin päätään! Olen kateellinen heille. Niille taviksille, jotka ovat uudelleen raskaana vailla mitään pelkoa. He saavat sen 2 vuoden ikäeron mikä meilläkin piti olla! Suru on ollut pitkään taka-alalla. On ollut vain suunnatonta kaipausta poikaa kohtaan. Kun näkee miten sisarukset alk.