Tämän hameen ja topin tein jo aikaa sitten juhliin, jossa oli pukeutumiskoodina tumma puku. Yläosaa ommellessa vanha ompelukone vastusti niin julmetusti topin valmistumista, että ostin sitten uuden koneen. Ja kyllä, olen ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun. Koneessa on kyllä sellaisia ominaisuuksia, jotka hämmästyttävät pientä ihmistä. Koneessa on kyllä paljon ompelua helpottavia ominaisuuksia, joiden olemassa olosta minulla ei ollut ennen aavistustakaan. Ennen-kuva nyt puuttuu, mutta jospa se ensi kerral.

Kutominen ja virkkaaminen ovat intohimoni, joku voisi jopa sanoa, että pakkomielle. Olen viime aikoina pistänyt sukkatehtaan pystyyn. Ensin valmistui 8 -vuotismerkkipäiväsukat paremmalle puoliskolle. Perussukka, kuvio pudotetuilla silmukoilla. Sitten halusin kokeilla jonkinlaista kirjoneuletta, noita jämälankoja kun on jostain syystä kertynyt.

Niinpä siitä on ehtinyt melkein vuosi vierähtää, kun viimeeksi olen täällä käynyt. Kaikenlaista on tullut tehtyä, mutta jotenkin tämä blogin päivittäminen on jäänyt. Jos nyt näin kuvina esittelen pikaisesti kuluneen vuoden käsitöitä. Läheskään kaikkea en ole muistanut kuvata, mutta tässä nyt jotain. Matkan varrella kehkeytyi melkoinen viha-rakkaus suhde. Välillä projekti oli pakko työntää laatikkoon ja tehdä välillä jotain ihan muuta.

Siskot, neuleet ja muuta mukavaa. Tämä mekko on jo ehtinyt täyttää vuoden ennen kuin sen sain tänne lisättyä. Projekti oli sen verran ikimuistoinen, että lisätään nyt kuitenkin. Toiste en kyllä lähtisi tekemään juhlamekkoa itse juhliin, joissa olen itse päähenkilönä. Varsinkaan ilman kaavoja maailman liukkaimmasta kankaasta. Lopputulokseen kun ei ole ikinä tyytyväinen. Viime lokakuun jälkeen on kyllä v.

Kävin sukuloimassa amerikoissa vuonna 2006 ja siellä serkkuni vei minut neulekahvilaan ja ihastuin totaalisesti. Lankoja joka puolella ja pieni kahvila, missä muutama nainen teki neulomuksiaan. Siitä se ajatus sitten lähti.