Kevätaurinko on varsinkin Dekulle suuri ilonaihe. Brassiherra rakastaa aurinkoa ja kevään ensimmäisten säteiden aiheuttama riemu on ilmiselvä. Mieluiten Deku menee mustalle matolle makaamaan auringonläikkään ja siirtyy siinä auringon liikkuessa päivän mittaan. Onneksi nojatuolissa retkottaminen vähän korvaa auringonpaisteen puuttumista. Tuolia on mukava kuoputtaa ja siinä voi myös piehtaroida. Ja huomasin siellä lankaa, jo.

Elämä on taas kiitänyt hurjaa vauhtia eteenpäin, melkein ehtii välillä istahtaakin, joskaan ei koskaan koneen ääreen. Sain vihdoinkin kuvattua pipon ja lapaset jotka sain valmiiksi jo loppukesästä. Hyvin on ollut käyttöä töissä pihalla seisoskellessa. Olisi tulossa loppulangoista pieni kaulahuivikin. Näissä vermeissä varmasti näkyy keväthangilla, ei pääse päiväkodin täti katoamaan! Ja jämälangoista lapaset.

Kalevala-peittoon tuli tällainen reuna eli kuten viimeksi meinasinkin, niin Lintukoto-palasesta kopioitu. Vaaleanruskea raita on Romney-nimisen lammasrodun villaa ja uloimpana rapuvirkkausta Pirtin kehräämön ohutta kampalankaa, joka onkin ainoa ei-käsinkehrätty lanka koko projektissa. Käytin sitä myös saumoihin kaksinkertaisena.

Edellisessä postauksessa oli Jaanan kutoma kaunis poppanaliina, johon hän oli pannut hopealankaakin. Nyt esittelemme hänen mökkinsä vanhan puusohvan, jolle Jaana valmisti kutomastaan poppanasta uudet päälliset. Tuo poppanakangas on kudottu vanhoista lakanoista. Poppana loimemme loppui, mutta aika pian saimme vedettyä uuden. Keskellä oleva kuvio vaihtui orvokiksi, mikäs sen somempaa näin keväällä kun kesäkin pian saapuu. Tässä kuvassa on punaisuutta yllin kyllin.

Tässä muutama kuva Sarka-piknikviltistäni, joka oli esillä artesaaniopiskelijoiden kädentaitonäyttelyssä Jyväskylässä Tawastin kauppakeskuksessa 20. Äärimmäisen hankala muuten kuvata mustaksi värjättyä sarkakangasta. Sain vihdoin valmiiksi pienet huopakirjontatyöni. En vain oikein tiedä, mitä noista tekisin.