Niinpä siitä on ehtinyt melkein vuosi vierähtää, kun viimeeksi olen täällä käynyt. Kaikenlaista on tullut tehtyä, mutta jotenkin tämä blogin päivittäminen on jäänyt. Jos nyt näin kuvina esittelen pikaisesti kuluneen vuoden käsitöitä. Läheskään kaikkea en ole muistanut kuvata, mutta tässä nyt jotain. Matkan varrella kehkeytyi melkoinen viha-rakkaus suhde. Välillä projekti oli pakko työntää laatikkoon ja tehdä välillä jotain ihan muuta.

Siskot, neuleet ja muuta mukavaa. Tämä mekko on jo ehtinyt täyttää vuoden ennen kuin sen sain tänne lisättyä. Projekti oli sen verran ikimuistoinen, että lisätään nyt kuitenkin. Toiste en kyllä lähtisi tekemään juhlamekkoa itse juhliin, joissa olen itse päähenkilönä. Varsinkaan ilman kaavoja maailman liukkaimmasta kankaasta. Lopputulokseen kun ei ole ikinä tyytyväinen. Viime lokakuun jälkeen on kyllä v.

Kävin sukuloimassa amerikoissa vuonna 2006 ja siellä serkkuni vei minut neulekahvilaan ja ihastuin totaalisesti. Lankoja joka puolella ja pieni kahvila, missä muutama nainen teki neulomuksiaan. Siitä se ajatus sitten lähti.

Puikotuksia, koukutuksia, ompeluksia, ajatuksia, elämyksiä. On tullut aika jättää tämä blogi. Jotenkin tunnen, että se on aikansa elänyt. Kiitos kaikille lukijoilleni! Uusi foorumi ajatusteni tutkailulle on Sorveiran seikkailut. Jossa jatkan käsitöiden, lasten, opintojen ja elämän ihmettelyä. Ousku haastoi minut kertomaan itsestäni 11 asiaa ja vastaamaa.

Kolmekymppinen vanhapiika kutoo sukkia, opettelee kehräämään ja hoitaa kissaa. Thirtysomething spinster knits socks, learns to spin and takes care her cat. Seuraavaksi pitäisi neuloa housuihin sopiva päähine. Samalla Villavyyhti-reissulla ostin puuvillalankaa, niistä pitäisi neuloa pieni peitto ja virkata mäyräkoira eli tekemistä kyllä riittää. Ja että uskotte minun neuloneen kaivelin kuvia esiin tauon ajalta, kehrättykin on.