Nuoren naisen toiveista, kunnianhimoista ja arjesta. Sunnuntai, 17 maaliskuu, 2013. Molemmat tytöt nukkuvat yläkerrassa, ensimmäistä yötä samassa huoneessa. Joku roti tuntuisi olevan tulossa öihin ja elämään. Kumpi herättelee kumpaa, ja moneltako kukko aamulla laulaa, jää nähtäväksi. Huomenna viimetippapassit mulle ja minille, tiistaina sähkömies visiitille, jotta keskiviikkona liukuovikaapisto kohoaa asentajan avustamana. Timpurille pitäisi soitella, j.

Varsin vaihtelevaa tuulta ja vauvaperhe-elämää lapsettomuusmyrskyjen ja odotuksen jälkeen. Ehkä selkenevää, poutasäätä tai pilvistä, kohtalaista tuulta tai tyyntä. Kesällä sade- ja ukkoskuuroja ja talvella pakkasta. Kaikki on ihan keskeneräistä vielä, mutta no, elämä on sellaista, joten ehkä kuitenkin rohkenen jo päästää vierailijat kylään.

Mikähän on tämän blogin kohtalo. Lapset kasvaa, no, toinen kasvaa ja toinen vähän vähemmän. Mutta kovasti mietin että onko tämä blogi tullut tiensä päähän? Onko aika jättää hyvästit tälle? Ehkä kipuiluni tarvitsi tämän väylän purkaantuakseen, mutta sen aika on nyt takana. Nyt on aika etsiä uusia haasteita ja katsoa eteenpäin kohti toisia reittejä. Kerron pikaiset kuulumiset kuitenkin, jos täällä vielä joku käy lukemassa. No, joka tapauksessa päiväkotiin men.