Nuoren naisen toiveista, kunnianhimoista ja arjesta. Sunnuntai, 17 maaliskuu, 2013. Molemmat tytöt nukkuvat yläkerrassa, ensimmäistä yötä samassa huoneessa. Joku roti tuntuisi olevan tulossa öihin ja elämään. Kumpi herättelee kumpaa, ja moneltako kukko aamulla laulaa, jää nähtäväksi. Huomenna viimetippapassit mulle ja minille, tiistaina sähkömies visiitille, jotta keskiviikkona liukuovikaapisto kohoaa asentajan avustamana. Timpurille pitäisi soitella, j.

Lisää kuvia ja ajatuksia kesän ajan Helsingin Sanomien Maailma Mustavalkoinen. Haluan kiittää teitä tuestanne, kirjaa ei olisi ilman teitä! En osaa sen pare.

Pieni touhottaja nousee pystyyn, konttaa, availee laatikoita, silittää hienosti kissaa. Vanhat tunteet ovat vielä olemassa. Jossain tuolla sisällä, pumpuliin käärittynä ja tiukasti laatikkoon lukittuna. Ymmärtämättömyys nostattaa yhä vihaa, mutta ei kipua. Vuosi sitten oli loistava päivä. Ja niitä päiviä on sen jälkeen riittänyt.

Meidänkin elämässä tapahtuu taas pian jotain, kun neljän päivän päästä alkaa seuraava ICSI vaihdevuosineen. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, odotukset eivät ole enää niin korkealla kuin viime kerralla. Muutenkin on aika haikea ja turtunut olo koko lapsettomuuden suhteen.

Moni on kysellyt, olisiko minulla intoa jatkaa blogia. Samalla kyseltiin vähän pienen tilannepäivityksen perään. Jälkimmäinen on helpompi, joten aloitetaan siitä. Lokakuu meni pääosin suuren hämmennyksen ja ihmettelyn merkeissä. Kun mitään ei oikeastaan näkynyt, niin olo oli epätodellinen.

At maanantaina, tammikuuta 03, 2011. Vihdoin uskallan tulla ulos raskauskaapistani, jonne olen viimeisen puolen vuoden aikana hautautunut. Raskaus- ja muutamien viikkojen päästä toivottavasti myös vauvablogi. At torstaina, syyskuuta 02, 2010. Toivottavasti olen pystynyt antamaan edes murto-osan siitä takaisin! Blogien lukemista jatkan tietysti edelleen. At torstaina, syyskuuta 02, 2010. Mutta edelleenkin yksi isoimmista pelois.

Loikin vessaan, laitoin jotain sidettä ja ihmettelin tilannetta ennen kuin sain sanotuksi miehellenikään. Soitin päivystykseen, josta tällä kertaa kehotettiin tulemaan aamupäivän aikana tai oikeastaan vaikka saman tien, koska juuri oli rauhallista. Kokoilimme tavarat ja lähdimme keväiseen aamuun aamuruuhkan alkaessa muodostua teille. Jouduin viettämään heräämössä kolme tuntia. Mieheni istui puolisen tuntia luonani, sitten passitin hänet syömään .