Olisiko minun vuoroni tulla raskaaksi ja saada oma pitkään kaivattu vauva? Lauantai 31. Heit ja Hyvästelyt pitkästä aikaa. En ole kirjoittanut mitään neljään kuukauteen. Jotenkin blogi-innostus lopahti, ja sitten en vain saanut aikaiseksi kirjoitettua edes hyvästelyviestiä. En ole seuraillut oikeastaan mitään blogeja koko tänä aikana. Olen raskaudessani halunnut keskittyä vain omaan napaani, ja kesä on ollut toisaalta ihana, mutta toisaalta todella raskas. Lapsettomuus tulee silti aina ole.

Meistä tuli äiti ja isä reilu viikko sitten. Poika syntyi käynnistämällä ja synnytys kesti yli 17 tuntia. Ihana pieni poika, täydellisen hurmaava tapaus on vienyt vanhempien sydämet mennessään. Synnytyskertomusta en nyt tässä kohtaa ala kirjoittamaan, mutta ehkä palaan asiaan, jos kiinnostusta löytyy lukea siitä. Blogi taisi tulla kuiten muutoin tiensä päähän nyt. Tässä blogissa loppu oli onnellinen.

Oireita kyllä on vielä riittämiin; aamupahoinvointi, nippailut alavatsalla ja armoton väsymys taitaa seurata koko raskausajan. Mutta ei se haittaa - kunhan kaverilla masussa on kaikki OK! Tiistai 8. Hädin tuskin pysyn hereillä töissä! Noh, nämä on näitä odotuksen iloja! Maitotuotteita pitäisi nauttia.

Voi, kuinka paljon olisi kerrottavaa. Neiti on pian 8kk, ja varsin valloittava tapaus. Alun itkuja on välillä hankala ees kuvitella kun katselee kahden hampaan hymyä. Jospa tässä äitikin aktivoituisi taas blogin suhteen. Muiden blogeja olen kyllä taustalla edelleen seurannut aktiivisesti mutta omat kirjoittelut ovat jääneet. Mutta jotain ajatuksia meidän arjesta ja kaikesta mahdollisesta. Lopetti yösyönnit juhannuksen jälkeen n 5kk iässä! Alkoi saa.