Kävin ravitsemusterapeutin vastaanotolla huhtikuussa ja tasan viikko sitten aloitin enen, eli erittäin niukkaenergisen ruokavalion. Tätä ruokavaliota minun on määrä noudattaa neljä viikkoa ennen leikkausta, vielä on siis kolme viikkoa jäljellä. Ruokavalion seurauksena paino putoaa, joka on tietysti hyväksi. Kuurin päätarkoituksena on kuitenkin saada maksan kokoa pienemmäksi ja näin ollen helpottaa leikkauksen sujumista. Kolme ja puoli kiloa viikossa! Ravitsemusterapeutilla.

Satokausi on menetetty ainakin mökin kasvatuslaatikoiden suhteen. Kylmä kesä tuonne heinäkuun puoleen väliin ja jatkuvat sateet. Ja sanoi asiaan vielä vaikuttaneen sen, että itse maaperä on ollut pitkään kylmää. Ei siinä mikään idä saati kasva. Vertauksen vuoksi kuva viime kesältä, toisesta suunnasta otettuna. ja tämä kuva on otettu viime vuoden kesäkuussa. Mistähän saisin semmoisen ikkunanpesu-pistoksen? Jostakin kuulin, että k.

Mä olen ollut suhteellisen tyytyväinen itseeni viimeisen vuoden ajan. Tässä on koitettu pidemmän aikaa saada itseään ruotuun kun tuli todettua että vaatteet alkaa olla tiukat päällä. Mutta tänään jotenkin iski ihan kunnolla tajuntaan että oon lihonnut! Mä en kaupas.

Saiskos itsekuria ostettua marketista? Perjantai 14. On pitänyt hankkia penaalia ja reppua ja uusia vaatteita. On pitänyt harjoitella fillarilla tulevaa koulumatkaa ja äidin on pitänyt panikoida. Mun pieni vauvani menee jo kouluun! Mää en ehkä kestä. Ja miksi tämä on niin ihmeellistä? Uskomatonta, mu.

Päiviä paljon, ettei edes uskalla laskea. Ja silti tämä aika vain hujahti. En ole siellä, missä 3 vuotta sitten kuvittelin tänä päivänä olevani. Mutta olen kulkenut pitkän matkan siitä, mitä silloin oli. Ja katson taakseni ainoastaan nähdäkseni kuinka pitkälle olen kulkenut. Kiitollisena siitä, mitä matka on tarjonnut. Vaikka on ollut tyyntä ja myrskyä, ylä- ja alamäkeä, olen kiitollinen siitä kaikesta.

Voisiko sanoa, että Parempi Elämä on saavutettu? Ei ehkä paras, mutta Parempi. Minä en jaksa kiinnostua enää tästä blogista, enkä mistään muustakaan. Minulla ei ole tähän aihepiiriin enää mitään annettavaa, enkä kaipaa vastaanotettavaakaan. Aivot kaipaavat välillä happihyppelyä, reipasta liikuntaa ulkoilmassa, mutta minua ei huvita juosta, ei ottaa .

Meidän rutiinilääkärikäynti valitettavasti vaihtuikin pikalähdöksi Kätilöopiston päivystykseen. Suru on suuri ja tulevaisuus hoitojen jatkumisen osalta iso kysymysmerkki. Blogi hiljenee nyt hetkeksi, kun yritämme mieheni kanssa toipua suuresta menetyksestämme. Täällä siis kaikki hyvin, toki blogissa ei nyt hetkeen laihduteta vaan keskitytään painonhallintaan.

Ne kuuluu grilliin eikä mun vyötärölle. Hetkellisesti taas kuvittelin olevani kiristymään päin kunnes mieheni palautti mut maanpinnalle ottamalla parit valokuvat. Muistaakohan kukaan enää leffaa Clueless, jossa Alicia Silverstonen esittämä Cher otti aina itsestään valokuvia koska ei luottanut peileihin. Mä komppaan täysin, sillä kyllä valokuvista näkee parhaiten karun totuuden. Jos nyt mammakiloja ei lasketa, niin mun elämä on oikeestaan .

Hitaasti, mutta varmasti? Reilusti ylipainoinen nainen matkalla vihdoinkin kohti hoikempaa ulkomuotoa. En tiedä mikä minuun on mennyt, kun en ole muistanut päivitellä blogia. Projekti jatkuu ja paino on tippunut. Viimeaikoina paino on ollut kaksinumeroinen, joka tietysti tuntuu oikein kivalta. Olen virallisesti tasolla 2, mutta oikeasti olen vaihtelevalla tasolla päivästä riippuen. Saa nähdä minne tässä vielä päätyy. Tänään meni sitten taas oi.