Tässä blogissa murehdin ja märehdin omaa elämääni. Ahdistava yksinäisyys ja yksinäinen ahdistus. Vitsit sikseen, mutta haaveet pitävät tätäkin elämää elämisen arvoisena. Hylkäänkö sen mahdollisen oikean joidenkin pinnallisten kriteerien takia? Koska olen kolmekymppinen yksinäinen vanhapiika, minulla ei saa olla näitäkään kriteereitä? Torstai 14. Kun oikein haluan kieriä itsesäälissä mieti.

Päiviä paljon, ettei edes uskalla laskea. Ja silti tämä aika vain hujahti. En ole siellä, missä 3 vuotta sitten kuvittelin tänä päivänä olevani. Mutta olen kulkenut pitkän matkan siitä, mitä silloin oli. Ja katson taakseni ainoastaan nähdäkseni kuinka pitkälle olen kulkenut. Kiitollisena siitä, mitä matka on tarjonnut. Vaikka on ollut tyyntä ja myrskyä, ylä- ja alamäkeä, olen kiitollinen siitä kaikesta.

Lihavan naisen arkea, historiaa ja kamppailua kohti terveempää tulevaisuutta. Toisaalta se oli myös huvittava. En ihan tarkkaan muista missä vaiheessa raskautta tämä oli, mutta kuitenkin niin pitkällä, että liikkeet tuntuivat kunnolla. Jotenkin en siinä hetkessä kokenut sitä niin loukkaavana - lähinnä huvittavalta ja täysin absurdilta.

Tämä blogi kertoo 24 vuotiaan naisen tammikuussa -14 alkaneesta painonpudotuksesta. Pohjalta löytyy paljon epäonnistumisia laihdutuksen suhteen, mutta tällä kertaa muutos on tapahtumassa. Tämän haasteen lisäksi jaan ajatuksiani arjesta, liikunnasta ja ajoittaisista motivaatio-ongelmista. Paino and tavoitteet and motivaatio.