Rakkaan suloisen pikku pulluraposkeni lempikakku kautta aikain on Snickerskakku. Hyvät naiset ja herrat - Viimeisen Koulupäivän Eväskakku.

Siinä on kymmenen koehenkilöä ja sitten asiantuntijaraati, joka yrittää selvittää testien avulla, ketkä noista kymmenestä on diagnosoitu mielenterveysongelmaiseksi. Siis viisi ihmistä heidän pitäisi löytää. Mielensairaushan ei välttämättä näy ulospäin. Mäkin kun katselin niitä henkilöitä ja yritin arvata, niin en kyllä keksinyt oikeastaan ketään. Niin vähän tietoa siinä annetaan. Rentona kuin possu unohtaa kivun.

Mä kaipaan kirjoittamista todella paljon, mutta en enää osaa. En kirjoittaa, enkä sanoa mitään. Kesä on ollut luokattoman huono. Kurjaa mälsää, mutta myös mukavaa ja leppoisaa, paikoitellen todella hauskaa. Kaikki on vaikeaa, mutta päällisinpuolin ihan helppoa ja kepeää. Olen nauranut paljon, mutta myös itkenyt. Onneksi saan olla sisällä, on.

Ilmoitin, että en voi, enkä aio. Sen sijaan aion irtisanoutua heti aamulla. Ei tämä ole täyspäisen ihmisen hommaa. Eheheh, unohdin siinä tuskastuneisuudessani, etten voikaan irtisanoutua. Minulla kun ei ole virkaa, mistä sen voi tehdä. Minä, kymmenen vuoden sijainen. Neljän tunnin päiväunet saavat aiemmat ponnistukset verhoutumaan jotenkin aivan erityisellä tavalla kimaltavaan sumuverhoon. I did it once again. Tämän työn eteenpäin ajava voima ovat endorfiinit.

Täällä etsitään 35-vuotiaan naisen motivaatiota parempiin valintoihin hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi, sekä paremman kunnon saavuttamiseen. Positiivista ajattelua viikon varrelta -tökkii tökkii. Mutta Päätin että en anna tämän yleisen ketutuksen viedä minua mukanaan. Positiivinen ajattelu auttaa aina, joten tässäpä harmistukset käännettynä positiivisiksi asioiksi. Syön tällä hetkellä lähes mitä sattuu, mutta silti huomaan, että kyllä tässä jotain pysyvää on tapahtun.