En ole jaksanut tänne päivitellä tekstejä, osittain siksi, että mulla on myös muita aktiivisia blogeja, joista eräs wordpressissä. Haluan nyt rohkaistua ja jakaa sen tämän blogin lukijoille, koska siellä ei ole ollut juurikaan kävijöitä, kun taas tällä blogilla on omat seuraajansa. Välillä kaipaan ihan vaan ihmisiä, Joskus mietin, onko minu.

Kauniina nauhana vuosien päivät kaikki ne helminä muistoihin jäivät. Askartelu pitää mielen virkeänä ja aivot aktiivisina. Ajan kuluksi voi välillä vallata pesuhuoneen ja vuorata sen sanomalehdillä. Sitten alkaa kiva puuha eli spraymaalin suihkiminen. Onneksi maali on valkoista kuin myös seinät, joten ei hätää, vaikka sanomalehtiä ei ole kattoon asti.

ihana kesä! Niinkun olette varmaan huomanneet että taukoa on tullut taas pidettyä. UUsia töitä olen miettinyt ja kaavaillut ja koittanut suunnitella uusia juttuja. Samojen tekstiilien valmistus alkaa ajanoloon tympiä. Mielessä on paljonkin uutta , uusia kuvia kirjottuna. Ripsiä olen tehnyt aika paljonkin.

Joki juoksee niinkuin aina ennenkin. Syksyn synkimpään aikaan lähti isäni. Niin olisin nähnyt hänen vanhenevan äitini rinnalla ja saavan nauttia lapsistaan ja lasten lapsistaan. Herkin mielin muistelen vain yhteisiä talvisia heinänhakumatkoja, hevosen vetäessä rekeä lumisessa maisemassa, joista sain pikkutyttönä nauttia.

Yksin ei kukaan kirjoita yhtään mitään. Moni on yrittänyt ja huomannut, että sanottava loppuu norsunluutornissa melko nopeasti. Kirjoittaminen on vuorovaikutusta, kirjallisuuden lajityypistä riippumatta. Yksin oleminen on toki välttämätön osa kirjailijan prosessia, mutta vain jotta jotakin erottuisi, että olennainen toisten kanssa eletystä saisi aikaa nousta esiin.

Raamatunkohta Jesajasta; luvusta 33 jae 6. Siinä esiintyi sana Siionin aarre. Herran pelko on Siionin aarre. Siinä on kuvausta monenlaisesta tuhosta, joka maata voi kohdata ihmisten pahuuden tähden, mutta tekstin joukossa on myös valopilkkuja niille, jotka Herran yhteydessä haluavat vaeltaa. Osoitus Jumalan huolenpidosta kauhujenkin keskellä.