Mikä ihmeen puoli tuntia päivässä? Puoli tuntia blogin kirjoittamista päivässä riittää pitämään lääkärin loitolla. Missä olet, Jumala? Kirjoittamisesta, linnuista ja väreistä pitävä neiti-ihminen. Käyn välillä oksentamassa tuskaani blogeihin, mutta niitä hetkiä lukuunottamatta elämäni on varsin onnellista. Kokemuksesta tiedän kuitenkin, e.

Hämeessä syntynyt, Satakunnassa varttunut ja nyt metsämökin asujana Pohjois-Karjalassa. Tässä muutama päivä sitten poikkesimme ohiajaessamme katsomaan nähtävyyttä, joka myöskin on sellainen, etteivät sitä nuorimmaisemme olleet ennen nähneet. Isompien kanssa paikalla kyllä joskus vuosia sitten kävimme. Enon asekätkö sijaitsee Ahvenisentien varressa ja sinne on helppo poiketa. Parkkipaikka on pieni, mutta siellä ei liene yleensäkään monta autoa kerralla.

Elämää ennen ja nyt mustavalkoisin kuvin. Sotilaspuvussa oman kullan kanssa, 1940? Perjantai 25. Pariskunta kaupungilla, 50-luku? Keskiviikko 16. Hoitajien ja hoidettavien yhteinen piirileikki hoitokoti Perttulan pihamaalla.

Neuletakki on omatekoinen, monen kuukauden projekti, joka vihdoin valmistui. Hame on merkkiä PTA ja sen materiaali on polyester-viskoosia. Itseasiassa vyötärö on nyt sitten hieman liian löysä.

Jumala kuitenkin muistutti minus siitä, kuka Hän on! Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan. Juuri nyt tunnen olevani tilanteessa, josta en selviä ilman ihmeellistä ne.

Luterilaisen uskovan ajatuksia uskosta, elämästä ja kristillisistä kirjoista. Juha Vähäsarjan kirjassa Joka päivä Jumalan kämmenellä oli tänään hyvä teksti. Hän kirjoitti Jesajan kirjan 43.