Annin yllyttämänä tulin juosseeksi eilen Cooperin testin. Tuolloin tulos oli muistaakseni jotain 2700 m pintaan. testistä on jäänyt mieleen, niin se, että se vedettiin aina verenmaku suussa. Siksi sitä en ole varmaan tässä välissä vapaaehtoisesti tullutkaan juosseeksi. Missä se verenmaku oli suusta? No mutta, tulipa kork.

Minun vuosi 2013 oli ja meni, mutta sen teema jatkaa edelleen elämistään, toivottavasti loppuelämän. Nyt saatetaan urakka loppuun ja laitetaan rouva kympin kuntoon! Treenaamista, painonpudotusta ja elämää. Kun korvien väli väittää, ettet sä pysty. Mikä on pahinta mitä voi käydä? Aloin itekin siinä sitten miettiä oikeasti asiaa. Mitä hemmetttiä mä oikein siinä pelkään? Niin, niin mitä sitten? Nyt odotan ku.

Moottori pärisee ja homma etenee. Maaliskuisena lauantaina sovittu valmennus Team JiiPeessä starttasi viime viikon perjantaina yhteistreeneillä valmentaja Jiipeen kanssa Kemin Body centerillä. Maanantaina aamusta sain treeniohjelman ja tänään tiistai aamuna tupsahti sähköiseen postiin myös ruokavalio.

Vaikka olen pitänyt itseäni aina avoimena olen huomannut että ei avoimuus aina ulotu kaikkiin tilanteisiin. Hurjaa huomata että sorrunkin passiivisagressiivisuuteen avoimen keskustelun sijaan. En pystykään selvittämään omaa mieltä vaivaamia ongelmia avoimesti, vaan mieluummin olen torjuva. Torjun ennen kuin minut torjutaan. Mihin tämä johtaa? Ei ainakaan hyvään avoimeen ystävyyteen. Huomenna käynnistelen aikuispartiotoimintaa meidän lippukunnassa, sinne ovat kaikki asiasta .