Hui, siitä on kolme kuukautta kun viimeksi kävin bloggerin puolella! Olin koko kesän töissä toisella paikkakunnalla ja Turun illat ja viikonloput meni ihan muissa hommissa kuin blogin kanssa. Retuperällä siis tämä projekti, myönnän. Niin retuperällä, etten ole edes ehtinyt käydä lukemassa muita kissablogeja, kirjablogeista puhumattakaan. Arvaako kukaan mitä tässä tapahtuu? Ymmärrettävää, en itsekään menisi. Mutta hankalaa, jos on koko päivän töissä. Pullilla on yhteensä 3 veskilaaria, ja jo.

Toisinaan kansalaiset eivät millään jaksa uskoa, ettei Unna Tuutikki ole tosiasiassa friisiläinen märehtijä. Silloin innokkaasta ruohon hamuamisesta ja taidokkaasta lehmäkuosisesta asusta hämääntyneitä on syytä muistuttaa asioiden oikeasta laidasta. Sukkela loikka kohti lehmämäisen harmittoman käyskentelyn lomassa paikallistettua viiitasammakon lymypaikkaa paljastaa salaisen agenttimme todelliset vaikuttimet ja petomaisen luonnon.

Meillä kävi tällä viikolla ihmisenpentu, tai lapsiksi kai ne niitä sanoo. Ne on meistä aina pelottavia, kun ei oo totuttu. Oltiin sängyn alla, mutta tuli vähän parempi mieli, kun emäntä antoi namuja sen läsnäollessa. Lenni ei kyllä tykännyt, kun sitä kiinnosti Lennin häntä. Tomppa tuli sitten pois sängyn alta sen takia, kun oksensi sinne. Sitten Tomppa kuitenkin huomasi, ettei se niin kamalaa ollutkaan, eikä etsinyt enää uutta piiloa, vaan liikkui ihmisten joukossa.

Pehmeä alusta, paras alusta. Olen ollut koko ikäni kova leikkimään ja olen sitä vieläkin. Jälkeläisiä minulla siis ei .