Tietoa, pohdintaa ja kaikkea muuta tästä, tuosta ja noista eli asiaa elämästäni. Oikeasti alle vuosi siitä on kun päätin pitää taukoa kirjoittamisessa. Halusin rauhaa ja hiljaisuutta, mutta en jättää blogiani vielä. Ajattelin, että se on hyvä tuolla taustalla jos joskus haluan siihen palata. Mutta pitkä matka on tuona vuonna kuljettu. Välillä kyynelin varustettuna ja välillä odotuksin puhallettuna. Alkuraskauden ultrassa on käyty ja .

Olisiko minun vuoroni tulla raskaaksi ja saada oma pitkään kaivattu vauva? Lauantai 31. Heit ja Hyvästelyt pitkästä aikaa. En ole kirjoittanut mitään neljään kuukauteen. Jotenkin blogi-innostus lopahti, ja sitten en vain saanut aikaiseksi kirjoitettua edes hyvästelyviestiä. En ole seuraillut oikeastaan mitään blogeja koko tänä aikana. Olen raskaudessani halunnut keskittyä vain omaan napaani, ja kesä on ollut toisaalta ihana, mutta toisaalta todella raskas. Lapsettomuus tulee silti aina ole.

Niin ne viikot vain kummasti vierähtää. Alkuraskaus on ollut vähän rasittavampi kuin esikoisen kohdalla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että aluksi olin pari viikkoa aamusta iltaan asti krapulaisessa olotilassa ja sen jälkeen alkoi oksentelu. Onneksi ei ole kuin kerran päivässä tarvinnut oksentaa ja sekin yleensä aamulla ennen kuin on itse ehtinyt vielä mitään syödä. Lisäksi on ollut väsymystä ja mieliala on ollut aika matala.

Mietteitä, pohdintoja ja hajanaisia ajatuksia perheestä, äitiydestä ja elämästä yleensä. Minimies viettää ykkösiään huomenna, mutta varsinaiset juhlat pidämme, kun ehdimme. Minimies on varsinainen pelle ja rakastaa ihmisten naurattamista eleillään, ilmeillään ja kujeillaan. Kävelemistä meillä on harjoitettu tuetta varsin aktiivisesti reilu kuukausi ja tällä hetkellä päi.

Mikähän on tämän blogin kohtalo. Lapset kasvaa, no, toinen kasvaa ja toinen vähän vähemmän. Mutta kovasti mietin että onko tämä blogi tullut tiensä päähän? Onko aika jättää hyvästit tälle? Ehkä kipuiluni tarvitsi tämän väylän purkaantuakseen, mutta sen aika on nyt takana. Nyt on aika etsiä uusia haasteita ja katsoa eteenpäin kohti toisia reittejä. Kerron pikaiset kuulumiset kuitenkin, jos täällä vielä joku käy lukemassa. No, joka tapauksessa päiväkotiin men.

Haaveet saivat tuulta alleen, kun lokakuussa saatiin plussa. Hiljalleen imetys tapahtui pääsääntöisesti rintakumin kanssa. Jokusen viikon kuluttua alettiin vähentämään rintakumin käyttöä ja melko pian siitä voitiin luopua kokonaan. Rintakumi helpotti imetystä, mutta toi myös lisää töitä. Sitä kun piti huuhdella ja putsailla. Vauvan ollessa noin kuukauden ikäinen, olin jo hermostunut imettä.

Mietelmiä ja meteliä arjesta kahden pienen lapsen kanssa yksin. Niin se elämä voi mennä uusiksi. Eikä tännekään ole tullut aikoihin kirjoitettua. Syyskuun lopulla lähdin lapsosten kanssa vanhemmilleni. Nuorempi oli silloin 2kk vanha. ja parin päivän päästä rakas mieheni lähetti perääni tekstiviestin, jossa kertoi toisesta naisesta ja haluavansa erota. Meidän vaivalla remontoima ensimmäinen oma koti on nyt myyty. Kerkesin asua siinä mahtavat 4 kuukautta.

183 meille syntyi täydellistäkin täydellisempi pikkuinen prinsessa pientä perhettämme täydentämään. Mitat olivat 3600g ja 51cm. Synnytys oli aika pitkä, eikä mennyt ollenkaan niin kuin olisin toivonut. Siitä kuitenkin selvittiin ja lopputulos oli mitä parahin. Kirjoittelen synnytyskertomuksen hieman paremmalla ajalla sitten, toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa.