Eilen ihmiset viettivät vapaapäivää helatorstain merkeissä, joten pääsin jo päivällä Piuden luokse estevalmennukseen. Viimeksi olimme paikalla hevosen kanssa noin vuosi sitten, joten nyt oli korkea aika suunnata kotikentän ulkopuolelle. Kuvasimme tallipäivästä videopostauksen ja julkaisen sen heti, kunhan saan videonmuokkausohjelman toimintaan. Toivottavasti pian! Ärsyttävää, miten riippuvainen koko bloggaaminen on yhdestä ohjelmasta.

Olen ollut tietoinen, että blogimaailmassa pyörii erilaisia tunnustuksia ja haasteita. Vastaan omalta osaltani haasteeseen oikein mielelläni ja välitän Liebster Award -tunnustuksen tuoman hyvän mielen taas eteenpäin seuraaville bloggaajille. 1 Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 2 Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 4 Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Tänään oli kauan odottamani ja pelkäämäni röntgen ja lääkäri. Se olisi tiennyt aloittamista alusta tavallaan miinuksen puolelta, sillä pohjalla olisi ollut surkea kunto ja surkastuneet lihakset, jotka olisivat saaneet taas uuden shokkikäsittelyn ja pitkän tekemättömyyden sekä lisää surkastumista. Se oli kyllä niin mukava kuulla.

Perjantaina, kesäkuuta 19, 2015. olimme Kultsin kanssa siellä klinikalla, jota täällä ja meidän fb-sivuillamme mainostinkin. Lupasin tehdä tapahtumasta postauksen, ja tässä tämä nyt tulee. Koko päivä meni varusteita puunatessa ja hevosta pestessä, ja viiden jälkeen lähdimme kohti Hämeenlinnaa. Meidän ryhmämme alkoi klo 19. Mua jännitti ihan hirmuisesti! Villen klinikka oli kuitenkin todella kiva kokemus. Vaativan tason ryhmässä meitä .

Eilen oltiin porukalla Niinisalossa hyppäämässä maastoesteitä pitkästä aikaa. Viimeksi olen Miinun kanssa ollut maastoesteillä loppukeväästä. Mukana oli kolme ratsukkoa minun lisäkseni, meillä oli oikein kiva reissu! Maanantai 10. Viime tiistaina meillä oli Kamillan kanssa viimeinen kontrolli klinikalla. Selkä ultrattiin ja vamma oli parantunut odotetusti ja saatiin lupa palata asteittain normaalitreeniin! Miinun kanssa käytiin vi.

Keskiviikkona kirjoittelin kuvaterveiset blogin facebookiin aurinkoiselta laitumelta. Se olikin ensimmäinen päivä tällä viikolla, kun kerkesin käydä tervehtimässä ponia! Niinpä täällä on vietetty keskiviikkoiltaa syömässä ja terassilla. Marhailtu kaupunginkatuja ja ihasteltu Narikkatorin markkinoiden antia torstaiaamuna. Korkattu päiväsiiderit, plärätty Akateemisessa niinkin ajankohtaisia lehtiä kuin Weddings. Ja nautiskeltu George Clooneyn kahvista.

Muistoja, jossittelua ja kuvia. Kesä on ohi ja Pikkis päässyt taivasheppojen seuraksi vihreämmille laitumille. Päätös oli todella vaikea ja raskas ja mie kai kipuilen asiaa vieläkin. Toisaalta hevonen meni kesän mittaan niin kipeäksi että käveleminenkin teki kipeää ja se helpotti päätöksenteossa. Mutta helppoa ei ole rakkaan elävän olennon lopettaminen ikinä. Ja ainakin miulla vanhalla märehtijällä jossittelua riittää oman pään sisällä pitkään.