Keskiviikkona kirjoittelin kuvaterveiset blogin facebookiin aurinkoiselta laitumelta. Se olikin ensimmäinen päivä tällä viikolla, kun kerkesin käydä tervehtimässä ponia! Niinpä täällä on vietetty keskiviikkoiltaa syömässä ja terassilla. Marhailtu kaupunginkatuja ja ihasteltu Narikkatorin markkinoiden antia torstaiaamuna. Korkattu päiväsiiderit, plärätty Akateemisessa niinkin ajankohtaisia lehtiä kuin Weddings. Ja nautiskeltu George Clooneyn kahvista.

Puuta, heinää ja muutama koirankeksi. Ei mitään uutta auringon alla? Tai ehkä jotain kuitenkin? Kun painaa selaimen reload. Ja mitä tässä on viime aikoina tapahtunut? Kestomurheenkryyni The Satula. Pääsimme Willin kanssa huhtikuun lopulla osallistumaan Satula. Kynä sauhuten kirjoitin ylös kaiken minkä ehdin, ja näitä m.

Kun unohtaa vaikka ei haluaisi. Olen miettinyt viime kuukausien aikana paljon Fannya. Ajan kuluessa olen ehtinyt unohtaa monia asioita, vaikka en millään haluaisi. Aloin yhtenä päivänä miettimään millaista Fannylla oli ratsastaa ja oikein hätkähdin, kun tajusin etten enää muista. Olen istunut Fannyn selässä viimeksi 29. maaliskuuta 2014, siitä on nyt vähän yli vuosi ja neljä kuukautta. Tuo aika tuntuu samalla sekä pitkältä, että lyhyeltä.

Kahden ruunan ja ratsastavan perheen heppakuulumisia. Pääpaino tädin projektiratsu Masalla ja sivuosassa pappaheppa Pena. Mitään lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan. Pojat on jo kavereita keskenään.

Tässä sitä ollana puskuteltu Papun ja Stellan kanssa ihan normaalisti eteenpäin. Tai noh, kiusaksi on Papulle tullut takajalkoihin pahat rivit. Niitä ollaan nyt reilu viikko hoidettu ja alkaa menemään parempaan suuntaan. Hoidettiin Papun jalat ja sitten Anne sai ylipuhuttua mut Papun selkään! Minkä pienenä oppii sen vanhana taitaa, eikös? Stellalla oli taas omat liikkeet ja t.

Ote Rexin päiväkirjasta - poikamiehen arkea. Mamma on niin laiska päivittämään tätä blogiaan, että päätin ottaa tilanteen hetkeksi omiin käpäliini. Tässähän saadaan muutoin kohta mainetta kylän tylsimpinä koirina. Me ollaan niin nautittu kesästä ja siitä että ollaan saatu olla paljon ulkona. Eräänä päivänä mamma toi kotiin hauskan yllätyksen; se on kuulemma heppapallo ja sillä saa leikkiä vain ulkona. Hetihän sitä piti kokeilla ja se oli ratkihauskaa! Meidän pihalla on muuten alkanut käymään sellainen jä.

Koska blogi tuntuu raahaavan nyt melkoisen hitaasti mukana touhuissa, on Patselle kasattu nyt oma sivu facebookkiin! En sulje blogia mutta josko fb puolelle on helpompi tehdä useammin lyhyitä kuulumisia, kun tänne ei nyt tunnu aikaa löytyvän kauhean usein. Ideoita kyllä ja inspiksia kirjoituksille tulee, mutta aikaa vaan ei. Eikä tule kylmä kun ilman satulaa istuu kyytissä! Keskiviikko 2.