Vielä en uskalla julkisesti paljastaa mitään muuta kuin että ensi viikonloppuna suuntaamme kaveripariskunnan kanssa Tukholmaan. Nicolle kaupunki ja maa ovat täysin uusia ja itsellenikin edellisestä reissusta naapurivaltion pääkaupunkiin alkaa olla jo liian monta vuotta. Senpä vuoksi onkin oiva hetki kysellä täällä olisiko teillä Tukholman vinkkejä? Kaikki ehdotukset brunssipaikoista ravintoloihin tai näköalapaikkoihin otetaan mieluusti vastaan! Pienestä iltakävelystä tulikin yli kymmenen kilometrin lenkk.

Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä.

Pinnalta, syvältä ja kaikesta siitä, mikä sydäntä sykähdyttää. Juhlat sujuivat mainiosti sen kummemmitta ohjelmitta, ja sankari oli tyyppilliseen tapaansa loistavalla tuulella aamusta iltaan. Niin, reilu vuosi sitten sitä kärvisteltiin tyynenä mutta tuskaisena Tampereen yliopistollisen sair.

Vuosi on jo ehtinyt vanhentua kolme kuukautta, joten on korkea aika katkaista pitkittynyt blogihiljaisuus. Niitä voi kokonaisuudessaan käydä ihmettelemässä täällä. Meidän uusi vuotemme käynnistyi nopeassa tempossa. Ajoimme Müncheniin etsimään asuntoa ja palasimme viikon kestäneeltä reissulta kotiin huojentuneina uusi vuokrasopimus .

Kun kipuaa Achasanille, Soulin itäpuolella kohoavalle kukkulalle, luultavimmin jossain vaiheessa suu loksahtaa auki. Näköalat kaupunkiin ovat huikeat ja viimeistään tuolloin tajuaa, miten valtava Soul on. Taloja jatkuu ja jatkuu silmänkantamattomiin, joka puolella. Achasanille pääsee helposti julkisilla ja kesken reitin voi valita useammankin metroaseman joiden kautta palata takaisin kaupungin sykkeeseen. Tosin riittää niitä ihmisiä Achasanillakin, juurikin tuon lähestyttävyyden takia.

Miten sinne naimisiin mennään? Mutta tàtà varten ne pitàisi ensin todeta laillisiksi suomalaisiksi asiakirjoiksi Italian Helsingin suurlàhetystòssà. Linnan kiinteistòvero raukeaa minun maksettavaksi, jos asun ihan oikein virallisesti tààllà? Lauantai 7. Lento- ja bussiliput tulostettu, check-in tehtynà. Matkalaukku tarkastettu, kaikki mukana.

Hupsista, tuli vahingossa luettua Finlandia-voittaja. Yleensä luen kevyttä hömppää ja dekkareita, nyt vähän kirjastosta valikoitui Jää, jota muistin kaverin suositelleen. Kirja kuvaa pitkälti arkea ja saaristolaisten kulttuuria ja tapaa toimia. Kirjailija kertoo tapahtumista neutraalisti, ulkopuolelta. Kirjan loppupuolella ote jotenkin tiivistyy. Yllätin itseni itkemästä muutamaankin kertaan. Kirja ei ole mun suosikki, mutta jotenkin puhdistava ja kaunis teos ja lukukokemus.