Elämässä tapahtuu nyt liikaa pahoja asioita. Luottamus elämän viimeisiinkin kauniisiin asioihin on mennyt. En ole anonyymi, vaan tätä blogia lukevat myös ihmiset jotka tunnen oikeassa elämässä. En enää tiedä haluanko edes tuoda lasta elämään jollaista nyt elän. Tämä blogi hiljenee nyt lopullisesti. Kävin tänään klinikalla ensimmäistä kertaa sitten.

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista. Että olen, ja että elämäni on, muutakin kuin jatkuvaa toivemaailman rajoissa kitumista ja surussa silpoutumista.

Kolmeakymmentä lähestyvän naisen pohdintaa lapsettomuudesta, lapsettomuushoidoista ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Tai oikeammin lopetushan sen piti olla. Kroppa tais olla eri mieltä. Kaavinnasta ei tullut yhtään arpikudosta, tulehdusta ei enää ollut ja kaikki oli enemmänkin kuin pitäisi mallillaan. Lääkärin ultratessa katselin näyttöä ja tajusin itsekkin kuvasta että nyt on kyllä jotain tosi outoa tapahtunut.

En voisi olla enempää samaa mieltä. Äivä jokin tahaton asia muistuttaa lapsettomuudestamme ja pahimmillaan pilaa täydellisesti hyvän päivän. Än perhepäivälliset ja joulut ja merkkipäivät tulevat olemaan todella yksinäisiä tapahtumia. Kuka pitää meistä huolta kun vanhenemme? Okei, menen vähän asioiden edelle tässä, mutta.

Blogin mennessä koko ajan arkaluontoisempaan suuntaan, olen päättänyt siirtyä salasanan taakse toiseen osoitteeseen. En tahdo elämäämme ruodittavan IRL, varsinkaan selkiemme takana, joten on parempi että meidät tuntevat saadaan karsittua lukijakunnasta. Tai laittakaa kommenttiboksiin yhteystietonne, niin voin alkaa jakelemaan kutsuja.

Kävin ravitsemusterapeutin vastaanotolla huhtikuussa ja tasan viikko sitten aloitin enen, eli erittäin niukkaenergisen ruokavalion. Tätä ruokavaliota minun on määrä noudattaa neljä viikkoa ennen leikkausta, vielä on siis kolme viikkoa jäljellä. Ruokavalion seurauksena paino putoaa, joka on tietysti hyväksi. Kuurin päätarkoituksena on kuitenkin saada maksan kokoa pienemmäksi ja näin ollen helpottaa leikkauksen sujumista. Kolme ja puoli kiloa viikossa! Ravitsemusterapeutilla.

At maanantaina, tammikuuta 03, 2011. Vihdoin uskallan tulla ulos raskauskaapistani, jonne olen viimeisen puolen vuoden aikana hautautunut. Raskaus- ja muutamien viikkojen päästä toivottavasti myös vauvablogi. At torstaina, syyskuuta 02, 2010. Toivottavasti olen pystynyt antamaan edes murto-osan siitä takaisin! Blogien lukemista jatkan tietysti edelleen. At torstaina, syyskuuta 02, 2010. Mutta edelleenkin yksi isoimmista pelois.

Myrskyä, Iloa, retroilua. Nyt kun kesä on iskenut päälle ihan tosissaan, viihdymme Myrskyn kanssa täällä Myrskytarhaksi nimetyllä maapalalla usein. Päällä PoPin lippis, muumitossut, merkittömät keltaiset lappuhaalarit ja Nanson paita. Palstalla riittää ihmeteltävää ja tunnusteltavaa. Meillä ei pelätä multaa! Kirppistapahtumasta Pihlajamäes.