Pohdin tuossa aikani blogin poistamista, mutta koska sukkainnostus näyttäisi olevan nousussa, päädyin toistaiseksi vain siivoilemaan hiukan. Jotain kuitenkin olen saanut tehtyä, lisään kuvia kunhan saan aikaiseksi. Oikein hyvää tulevaa vuotta! Sunnuntai 7.

Varsin vaihtelevaa tuulta ja vauvaperhe-elämää lapsettomuusmyrskyjen ja odotuksen jälkeen. Ehkä selkenevää, poutasäätä tai pilvistä, kohtalaista tuulta tai tyyntä. Kesällä sade- ja ukkoskuuroja ja talvella pakkasta. Kaikki on ihan keskeneräistä vielä, mutta no, elämä on sellaista, joten ehkä kuitenkin rohkenen jo päästää vierailijat kylään.

Sen ohuen ohuen ja ilmankevyen. Lisäksi se on käsittämättömän lämmin. Ihan täydellinen siis esimerkiksi matkalle mukaan otettavaksi. Jossain vaiheessa aloin haaveilla puserosta, joka olisi kuin tuo huivi. Ohut, tuskin minkään painoinen, mutta lämmin. En edes muista, kuinka kauan asiaa hauduttelin, mutta joltisenki tovin, sillä projekti tuntui vähän riskiltä. Eihän niin ohuelle langalle löydy edes valmista paitaohjetta! Tuumasta siis toimeen.

Dokumenttia nuoren kätilöihmisen opiskelumuistoista ja sananen uran alkutaipaleelta ja omasta odotuksesta. Reilun kuukauden päässä häämöttävä muutto on mielessä päivittäin. Ja vaatiihan se työtä, osoitteenmuutokset, pakkaaminen, itse muuttorumba. Monta kertaa olen muuttanut, mutten kertaakaan lapsen kanssa.

Tirriäinen kävi ensimmäisen kerran virpomassa, äiti teki vitsat. Sellaisen, jolla olisi helppo ajaa ja jossa olisi jalkajarrut. Kaunis ulkonäkö on tietenkin plussaa. Ainoa mutta tässä, niin kuin monessa muussakin, on hinta, kas kun vaikkapa Nopsan saisi puolella Pelagon hinnasta.