BLOKIKIRJA Tutustutaan Mandariinien majatalon elämään kesän ajan. Tien kunto oli kehnoin todellakin siitä huonommasta päästä, Aloin rauhoitella palvelija parkaani,. Koeta kestää, heti ollaan perillä, älä hajoo, please! Jos ajelen näin usein kylälle, niin pian tieni on kaivautunut syvälle liejuun. Pian jäisi autorähjäni mahastaan kiinni ja siinä oltaisiin! On pakko alkaa ajatella tien kunnosustakin ihan pikimiten. Ainakin jäljistä päätellen, oli.

AALTO LÖYTÄÄ RANNAN LINTU PESÄÄNSÄ SUUNNISTAA. KUN IHMINEN LÖYTÄÄ YSTÄVÄN ON KUIN KOTIIN PALAISI. Voi hyväntähen näitten blogein kanssa. Ihme juttuja eteen tuuppaa, pääsin tähän,. Vanhaan Seijastiinan mietteisiini, Ajatuksen siivin blogin kautta, jonne en välillä sinnekään pääse. Olishan näitä kiva välillä itsekin lukea ja joskus kirjoitella. Runoja olisin kesästä kurkkinut, mutten pääse niitä tuonne omille sivuille lukemaan. Toisinaan en pääse edes hallintapaneeliin.

Wednesday, March 14, 2018. Sunday, March 11, 2018. But I ended up to use only 3 elements from that - 2 group of ladies and sky border. The other stuff is from the older kits. Friday, March 9, 2018.

Näiden kuvien myötä toivotan kaunista kesää. Juhannuksen kohokohta oli taivaisiin kohonnut leija. Oli meillä toki kokkokin ja oven pielissä juhannuskoivut. Kasvimaan taakse on istutettu lisää omenapuita ja vihdoin ja viimein ne tyrnimarjat. Perunakin kukkii - viikonloppuna taidamme ottaa jo vähän maistiaisia. Ehkäpä mansikkamaaltakin saadaan jo pikkiriikkisen satoa. Onnea on olla kesäpuutarhuri! Sunnuntai 27.

Yleistä ihmettelyä elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta, globaalisti ja paikallisesti. Mulla on ollut vähän huono omatunto. Ihan vaan siksi että olen facebookin helppouden tähden laiminlyönyt luolani. Eikä mulla ihmeempia kerrottavia oikeastaan ole. Maailma rullaa radallaan ja mä parhaani mukaan rullaan seassa. Kumpaa te lukijat kaipaatte? Yleisellä puolella voisin kertoa että toukokuun 29. päivästä 2015 olen taistellut nykyhallituksen leikkausvimmaa ja epäoikeude.

Salamavaras on viisiosaisen nuorten fantasiasarjan ensimmäinen osa. Kirjan sankarina seikkailee 12-vuotias Percy Jackson, jolle karmealla tavalla selviää, etteivät antiikin tarujen jumalat olekaan vain tarua. Itse asiassa hän on itse erään jumalan poika. Kirjan vauhti on hurjaa, tapahtumat vyöryvät eteenpäin sellaista vauhtia, ettei kyllästymisen vaaraa ole. Varsinkin alku on mielenkiintoisesti kirjoitettu.

Kävimme eilen Lahdessa opiskelemassa näitä DNA-juttuja Lahden seudun sukututkijat ry, opastivat. Ei vielä selvinnyt mitä nuo centimorgansit oikein ovat, jotenkin ne liittyvät dna-ketjuun. Vähän liian korkeaa tiedettä minulle, tässä vaiheessa en tarkkaa tietoa tarvitse, enkä luultavasti ymmärtäisikään. Kuva on minun listani eräältä sivulta. Kaikkia sivuja en ole edes tarkastellut, koska läheisimm.

Marraskuun alussa katselen vuottani taaksepäin kuten aina tähän aikaan. Mietin miten paljon elämä antaa meille sitä mitä emme tilanneet. Tai voiko edes elämältä pyytää mitään juuri itseään varten? Äitinä kai pyynnöt kohdistuvat aina lapsiin ja rakkaisiin ihmisiin. En ole niin hyvä ihminen että pyytäisin mitään piiriäni pidemmälle. Kun täytin 40 vuotta ystäväni käski minun opetella tervettä assertiivisyyttä.