Meille nyt olisi helmikuulle tulossa vielä kolmas pikkuinen. Ollaan toki jo hetki tiedetty asiasta, mutta en ole sitä tänne vielä laittanut kun jotkut tutukin tätä blogia lukeneet.

30 naisen tuntoja lapsettomuuden matkan varrelta. Imettämisen ongelmista ja haasteista voisin kirjoittaa romaanin. Imetyksen alku ei ollut ruusuilla tanssimista. Olen itkenyt ja tuntenut oloni riittämättömäksi. Olen taistellut tunteitteni kanssa, kun lapsi huutaa rinnalla enkä saa häntä rauhoittumaan. Nyt kaikki alkaa kuitenkin sujua, ja se luo uskoa äitiyteen. On aika sanoa hyvästit ja kiittää myötäelämisestänne, rakkaat blogini lukijat.

Vuotta ei ole kulunut kolmea kuukauttakaan, ja meidän perheemme yksi sukupolvi on sammunut. Tammikuussa rankka syöpätaival vei mummini, ja eilen tuli tieto pappani yllättävästä kuolemasta. Rinnan alla kiristää ajatuskin siitä, ettei meille suotu enempää aikaa, ettei heille suotu. He olivat isovanhemmiksi hyvin nuoria, kumpikaan ei oikein edes eläkkeelle ehtinyt. Menetettyä aikaa ei tule kukaan meille korvaamaan, joten mitä jää jäljelle? Kun olin pienempi, mummi asui vastapäisessä kerrostalossa.

Suuria muutoksia ja uusia projekteja. Olen miettinyt viime aikoina paljon tämän blogin kohtaloa. Meille on tapahtumassa isoja muutoksia lähiaikoina ja jotenkin tuntuu, että ei se elämä pyöri pelkästään vauvajuttujen ympärillä.

Pieni touhottaja nousee pystyyn, konttaa, availee laatikoita, silittää hienosti kissaa. Vanhat tunteet ovat vielä olemassa. Jossain tuolla sisällä, pumpuliin käärittynä ja tiukasti laatikkoon lukittuna. Ymmärtämättömyys nostattaa yhä vihaa, mutta ei kipua. Vuosi sitten oli loistava päivä. Ja niitä päiviä on sen jälkeen riittänyt.

Nyytti puuttuu sylistä, mutta tekee matkaansa maailmaa. Eli, jos kirjoittelun seuraamista haluat jatkaa, niin klikkaa itsesi toisen blogini. Mutta, miten meillä on mennyt? Alkuvaikeuksien jälkeen on sujunut oikein hyvin. Maito riittää ja tyttö saa sitä tarpeeksi, ainakin näin voisi sanoa kasvun perusteella. Viime perjantaina oli neuvolasta kotikäynti ja punnituksessa paljastui, että syntym.

Yli kolmekymppisen äidin mietteitä raskaudesta ja vauva-arjesta. Kuopusta juhlittiin eilen kummipariskunnan ja fammon voimin. Kivaa oli ja synttärisankari nukahti illalla hymy huulillaan. Ihmeellistä, yleensä kun uni tulee vain tissi suussa. Fredag, augusti 07, 2015. Kättä on paree vilkuttaa samalla, jotta tasapaino pysyy.

Ankeat aamupalat, osa III. Kaksi munaa, hilloleipä, tuoremehua ja kahvia. Mies on koko viikonlopun ralleissa, siksi tuoremehua. Ostin itselleni myös kaksi siideriä ja Radleria. Ajattelin, että katson viikonloppuna tyttöjen leffoja rauhassa ja rentoudun. Kävin vuokraamassa leffat ja kotona muistin, että dvd-soitin ei toimi uudessa telkussa. Menin klo 21 nukkumaan molempina iltoina, se niistä siidereistä. Frida oli niin mielissään kun sai kerrankin.

Miksi rakkain pienokaisemme lähdit pois, sun täällä niin hyvä olla ois. Me sulle maailman parhaat vanhemmat oltu ois, kunpa sut rakas Einomme vielä takaisin saada vois. Itkimme onnesta, että olimme saaneet pikkuveljen. Itkimme ikävää, miksi isoveli ei ollut siinä kanssamme tuijottamassa uutta elämää. Menetystä, joka konkretisoitui vielä paremmin juuri siinä hetkessä. No siinä sitten ennen h-hetkeä päät.