Koe oli tutulla kentällä Ikaalisissa, ollaan käyty siellä Lilon kanssa treenailemassa ja möllitokoilemassa useampaan otteeseen. Hitsin hienoa seuraamista, mutta haukkumisella höystettynä. Ihmeen hyvin pystyi samaan aikaan pitämään oikean paikan, kontaktin ja haukkumaan.

Grief is the price we pay for love. Tänään olisi ollut Kikin 5. Huomenna tulee 8kk Kikin lopetuksesta. Synttärionnittelut pilvenreunalle kaikista rakkain raidallinen.

Viimeinen kirjoitus - hyvästi rakas ystävä. Blogi on ollut hiljaa jo pitkän aikaa ja hiljainen on kotikin, taas. Salaman ei pitänyt iskeä kahta kertaa samaan paikkaan, mutta niin vain iski, pahimmalla mahdollisella tavalla. Alle vuosi on edellisestä menetyksestä ja nyt menetin taas. Perheenjäsenen, ystävän, harrastuskaverin, lenkkeilyseuralaisen. Entä mitä tapahtuu nyt? Keskiviikko 4. Viikonloppu hurahti kuunteluoppilaana agilityleirillä Villa Taivaannastass.

Ote Rexin päiväkirjasta - poikamiehen arkea. Mamma on niin laiska päivittämään tätä blogiaan, että päätin ottaa tilanteen hetkeksi omiin käpäliini. Tässähän saadaan muutoin kohta mainetta kylän tylsimpinä koirina. Me ollaan niin nautittu kesästä ja siitä että ollaan saatu olla paljon ulkona. Eräänä päivänä mamma toi kotiin hauskan yllätyksen; se on kuulemma heppapallo ja sillä saa leikkiä vain ulkona. Hetihän sitä piti kokeilla ja se oli ratkihauskaa! Meidän pihalla on muuten alkanut käymään sellainen jä.

Bjartur sai alkaa hakemaan elokuusta viimeistä agility sertiään, kun tuli ensimmäisen saamisesta vuosi aikaa, eli oli aika palata takaisin agility kisakentille 8kk tauon jälkeen.

Niinpä se vaan vuosi vaihtui meilläkin. Eilen se oppi puhaltamaan kuumaa ruokaa viileämmäksi ja osaa jo sujuvasti osoitella ruumiinosia niistä kysyttäessä. Uudet taidot tulevat jonkin verran uniin, ja heti herättyään Kirppumies on pätevänä sojottelemassa pikkuruisella etusormellaan äitiä yleensä silmään.