Tänne ei tule enää mitään, vanhat merkinnät tulee toivottavasti ajallaan myös uuteen blogiin. Alkaa olla kohta täysi viikko Desuconin viimeisistä hetkistä, joten onkin aika saada jotakin elonmerkkejä tännekin suuntaan. Lyhyehkö raportaasi, mutta se ei varmaan haittaa ketään. Ensimmäinen kuva on itse ottamani, loput otti Elzy.

Olen kuitenkin Frostbiten jälkeen elänyt ihan hirveissä täpinöissä. Viikko ennen tapahtumaa huomasin, että minullahan olisi viikonloppuvapaa Umiconin aikaan, woodi. Yövyimme siis Rorunen veljen luona, missä meitä odoti kunnon hu.

Osallistuin viime viikon lauantaina Ishikawan kiertoajelulle, joka oli suunnattu prefektuurissa opiskeleville yliopistovaihtareille. Kiertoajelun kohteena oli Noto, prefektuurin pohjoisosassa sijaitseva niemimaa. Lounaan jälkeen jatkoimme bussilla Senmaidan riisipelloille.

Cosplayta ärtymyksenä, vihana, onnistumisina, liikutuksena ja Ilona. Tracon 2017 eli parin päivän pahistelut. No niin, nyt pukkaa coniraporttia ennen kuin tapahtumasta on kulunut edes kolmeakaan kuukautta! No siis hyvin hilkulla on se kolme kuukautta mutta kuitenkin! Tämmöisellä goottimeiningillä mentiin viikonloppu! Tampere talo siinsi jo silmissä! Eli Hela oli minun pukuluokitukseni mukaan tekele, mutta tekele johon suhtauduin kuitenkin melkoisella vakavuudella. Kun mitään yksittäistä kangasta sopi.

So Long, and Thanks for All the Cosplay. Pukujen suunnittelu, pukujen tekeminen, puvuissa oleminen, pukujen valokuvaaminen, pukujen säilyttäminen, pukujen pukeminen, pukujen korjailu. Se kaikki on aivan ihanaa. Pidän harrastuksessani myös ryhmähengestä, uusien asioiden löytämisestä ja oppimisesta, luovuutensa vapauttamisesta ja jännityksestä. Mutta yhtä asiaa minä en ole saanut liitettyä cosplayn ihaniin asioihin. Ja se on tämä bloggaaminen. Näin ollen päätän luopua tämän blogin pitämisestä.

Vieläkö sitä ollaan elossa? Eksyin viime syksynä lukemaan vanhoja blogimerkintöjäni eikä niistä jäänyt hirveän hyvä fiilis. Tuntui ja tuntuu siltä, että ne olisi kirjoittanut joku ihan eri henkilö; monista aiheista olen pyöräyttänyt mielipiteeni täysin ympäri ja jotkin ajatukset muotoilisin eri sanoin. Cosplayta teen yhä omassa hiljaisessa piirissäni, mutta blogaamisesta on mennyt maku. Lienee siis korkea aika sanoa tälle projektille hyvästit.

Kuvasta ehkä huomaa miten hirveästi torso auttoi - en halua edes kuvitella minkälaista noiden tekeminen olisi ollut, jos olisi yrittänyt räpeltää niitä yksin suoraan kropan päälle. Rintapanssari oli helppo tehdä saman tyyliin, tosin se oli paljon kivuttomampaa koska siinä oli sentään j.

Esiintyjäneiti oli todella karismaattinen, lauloi hyvin ja osasi käyttää lavaa kunnolla hyödykseen esiintyessään.

Olen parin vuoden sisällä muuttunut aktiiviharrastajasta pesunkestäväksi lurkkaajaksi. Katselen mielelläni kuvia kivoista puvuista ja haluan edelleen olla yhteyksissä kaikkien cosplayn kautta minulle tutuksi tulleiden mainioiden tyyppien kanssa. En vieläkään malta olla puuttumatta, mikäli joku puhuu cosplaysta. Se ainakin elää useammin kuin tämä.

Cosplayranttausta ja coniwhinetystä ympäri vuoden ja ympäri Suomen.