Friday, February 20, 2015. I also think that last year I lost something essential from this hobby. It took me some time to find the right m.

Tänne ei tule enää mitään, vanhat merkinnät tulee toivottavasti ajallaan myös uuteen blogiin. Alkaa olla kohta täysi viikko Desuconin viimeisistä hetkistä, joten onkin aika saada jotakin elonmerkkejä tännekin suuntaan. Lyhyehkö raportaasi, mutta se ei varmaan haittaa ketään. Ensimmäinen kuva on itse ottamani, loput otti Elzy.

Olen kuitenkin Frostbiten jälkeen elänyt ihan hirveissä täpinöissä. Viikko ennen tapahtumaa huomasin, että minullahan olisi viikonloppuvapaa Umiconin aikaan, woodi. Yövyimme siis Rorunen veljen luona, missä meitä odoti kunnon hu.

Cosplayta ärtymyksenä, vihana, onnistumisina, liikutuksena ja Ilona. Tracon 2017 eli parin päivän pahistelut. No niin, nyt pukkaa coniraporttia ennen kuin tapahtumasta on kulunut edes kolmeakaan kuukautta! No siis hyvin hilkulla on se kolme kuukautta mutta kuitenkin! Tämmöisellä goottimeiningillä mentiin viikonloppu! Tampere talo siinsi jo silmissä! Eli Hela oli minun pukuluokitukseni mukaan tekele, mutta tekele johon suhtauduin kuitenkin melkoisella vakavuudella. Kun mitään yksittäistä kangasta sopi.

So Long, and Thanks for All the Cosplay. Pukujen suunnittelu, pukujen tekeminen, puvuissa oleminen, pukujen valokuvaaminen, pukujen säilyttäminen, pukujen pukeminen, pukujen korjailu. Se kaikki on aivan ihanaa. Pidän harrastuksessani myös ryhmähengestä, uusien asioiden löytämisestä ja oppimisesta, luovuutensa vapauttamisesta ja jännityksestä. Mutta yhtä asiaa minä en ole saanut liitettyä cosplayn ihaniin asioihin. Ja se on tämä bloggaaminen. Näin ollen päätän luopua tämän blogin pitämisestä.

Ja tullut sellaiseen päätökseen, että on uuden blogin aika. Tämän vanhan blogin sekavuus alkoi ahdistaa, ja motivaatio kirjoittaa on karissut pikkuhiljaa pois. Siksipä ajattelin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä.

Toukokuun seikkailut Cosvisionissa ja Mimiconissa, eli kuinka Turussa on ihan jees käydä kymmenen vuoden välein. Tai, oikeammin sulattamaan reiän. Onneksi sen sai paikattua, jospa se vielä jaksaisi paria conia niin että saisin kuvia otettua. Miksi cosplayaajat ovat perseestä? Eli keskustelupiirin vetäjän fiiliksiä. Tumblr on tullut hyvin tutuksi tämän vuoden aikana. Conikesäkin on tässä hienosti korkatt.

Kuvasta ehkä huomaa miten hirveästi torso auttoi - en halua edes kuvitella minkälaista noiden tekeminen olisi ollut, jos olisi yrittänyt räpeltää niitä yksin suoraan kropan päälle. Rintapanssari oli helppo tehdä saman tyyliin, tosin se oli paljon kivuttomampaa koska siinä oli sentään j.

Olen parin vuoden sisällä muuttunut aktiiviharrastajasta pesunkestäväksi lurkkaajaksi. Katselen mielelläni kuvia kivoista puvuista ja haluan edelleen olla yhteyksissä kaikkien cosplayn kautta minulle tutuksi tulleiden mainioiden tyyppien kanssa. En vieläkään malta olla puuttumatta, mikäli joku puhuu cosplaysta. Se ainakin elää useammin kuin tämä.

Wrong page of the wrong book. Haar veti haarniskan niskaan ja lähti Traconiin. Kerrankin postaan conimerkinnän jopa ajoissa! Koska haaveeni hallcosplay -kisasta toteutui! Olinhan minä tietysti pukua tehdessä ajatellut, että olisi hienoa päästä kisaan, mutta olin siltikyllä todella hämmentynyt, kun cosplayagentit tulivan minua siihen pyytämään.