Lähes vuosi on kulunut viime kirjoituksesta. Täällä kirjottelen, edelleen lapsettomana. Osa voi siis huokaista helpotuksesta, joku toinen säälistä. Sairauslomaa leikkauksesta sain kymmenen päivää ja se tuntui sopivalta. Vatsa tuntui herkältä ja sitä varoikin aika lailla. Halusin, että haavat saavat parantua rauhassa, jotta ne jäävät mahdollisimman siisteiksi.

Haikara vieraili kylässä kerran, vuonna 2011 ja sen koommin sitä ei ole näkynyt, vaikka odoteltu on kovasti. Päätinpä jälleen pitkästä aikaa loggautua tunnuksilla sisään ja naputella muutaman sanasen. Mitään erityistä ei ole mielen päällä. Juhannus tuli ja meni, melkoisen kännin kiskaisin aikani kuluksi.

Kävimme Pelan toimistolla tapaamassa palvelunantajaamme. Paikalla oli kaksi henkeä, uusi työntekijä ja joku vanhempi pomotyyppi. Kyllä, olen vihainen enkä viitsi sensuroida sitä tästä blogista ollakseni poliittisesti korrekti. Tuulettamista varten tämä blogi on olemassa. Maailmassa on iso epäoikeudenmukaisuus, eikä kukaan tee sille mitään. Saimme juuri tietää, että saimme adoptioluvan tai emme, joudumme maksamaan 4500 euroa Pelalle.

Synnytys oli rankka kokemus, mutta tulos mitä mahtavin 3. Tuntuu niin uskomattomalta katsoa tuota pientä ihmistä - vihdoin hän on täällä. Ajattelin nyt jotain kuulumisia kirjoitella, jos vaikka joku miettii miten täällä menee. Kaikki on hyvin, takana on nt-ultra, jossa kaikki oli hyvin 3 Jospa nyt vähitellen uskaltaisin alkaa nauttia tästä.

Olen jonkin verran aktivoitunut blogimaailmassa, lähinnä lukemalla blogeja. Mutta saattaa mennä pidempikin aika vilkaisematta omaa tai muiden blogeja. Nyt tuntui taas siltä, että voisi olla kiva kirjoittaa muutama sananen. Blogitauostani tuli tarkoitettua pidempi, jotenkin aika vain vier.

Näin lomalla sen taas tajuaa. Lomalla äiti herää aikaisin ihan niin kuin joka päivä. Joka päivä ulos on mentävä, satoi tai paistoi. Pyllyt on pyyhittävä, aamupuuro keitettävä. Loma ei muuttanut meitä taikaiskusta seesteiseksi ja idyliseksi hymyilevien vappupallojen perheeksi. Välillä pojat tappelevat, See kitisee, minä hermostun .

Meistä tuli äiti ja isä reilu viikko sitten. Poika syntyi käynnistämällä ja synnytys kesti yli 17 tuntia. Ihana pieni poika, täydellisen hurmaava tapaus on vienyt vanhempien sydämet mennessään. Synnytyskertomusta en nyt tässä kohtaa ala kirjoittamaan, mutta ehkä palaan asiaan, jos kiinnostusta löytyy lukea siitä. Blogi taisi tulla kuiten muutoin tiensä päähän nyt. Tässä blogissa loppu oli onnellinen.

Blogi lapsettomuudesta ja elämästä, joka pyöri lapsettomuuden ja lapsen kaipuun ympärillä. Mulla on viikon verran ollut pientä kipuilua oikealla alavatsalla, menin siis ultraan aika varmana siitä että raskaus on väärässä paikkaa. Edellisenä iltana itkin asiaa miehelle, tein suunnitelmat, että miten selviän. Mulla oli aamun toinen aika, mua ennen mennyt pariskunta sai naisen hymystä päätellen hyviä uutisia.

Painoa neidillä on 2790g, pituutta 46cm ja pipon mitta on 32,5cm. Voin kertoa että olen täysin rakastunut tuohon tytön tylleröön, en voi lakata tuijottamasta häntä 3. Jos kaikki menee hyvin, pääsemme kotiutumaan maanantaina. Palaan sitten kertomaan tarkemmin viimepäivien hurjat kuviot.