Tänään oli kauan odottamani ja pelkäämäni röntgen ja lääkäri. Se olisi tiennyt aloittamista alusta tavallaan miinuksen puolelta, sillä pohjalla olisi ollut surkea kunto ja surkastuneet lihakset, jotka olisivat saaneet taas uuden shokkikäsittelyn ja pitkän tekemättömyyden sekä lisää surkastumista. Se oli kyllä niin mukava kuulla.

Tavoitteellista valmentautumista, kisoja ja välillä nautitaan hevosen tuoksusta vähän rennommin. Liebster Awardin tarkoitus on nostaa tuntemattomampia blogeja esille. Sannan kysymykset vaikuttivat kivoilta, mutta toisaalta sellaisilta, joita jouduin hetken itsekin miettimään, joten innostuin vastaamaan haasteeseen heti. 1 Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

Monipuolisen suokkitamman elämää harrasteratsuna, kisahevosena ja emätammana sekä omistajansa pohdintoja hevosenpidosta. Suomenhevosen ratsukoulutus, jatkokurssi Kiuruvesi 8. Tädit pääsivät ihan vallan ratsastusleiritunnelmiin kaksipäiväisessä tehosessiossa Hingunniemessä Suomenhevosliitto r. Harvinaisia yhteispotretteja Sempulasta ja mammasta.

Kun unohtaa vaikka ei haluaisi. Olen miettinyt viime kuukausien aikana paljon Fannya. Ajan kuluessa olen ehtinyt unohtaa monia asioita, vaikka en millään haluaisi. Aloin yhtenä päivänä miettimään millaista Fannylla oli ratsastaa ja oikein hätkähdin, kun tajusin etten enää muista. Olen istunut Fannyn selässä viimeksi 29. maaliskuuta 2014, siitä on nyt vähän yli vuosi ja neljä kuukautta. Tuo aika tuntuu samalla sekä pitkältä, että lyhyeltä.

Saturday, August 15, 2015. Laukanvaihtoja, vastavaloa ja ysikymppiä. Viime viikko pidettiin Vaken kanssa taukoa hyppäämisestä, mutta estetreenit jatkuivat taas tänä lauantaina. Ensi viikonloppuna meillä on edessä ensimmäinen 2-tason startti, ja tämä oli todennäköisesti viimeinen rataharjoitus ennen sitä. Kahden viikon päästä olisi puolestaan tarkoitus mennä kotikisoissa myös 90 cm luokka. Wednesday, August 12, 2015. Kivempi satula, parempi mieli. Keskiviikon tunnille sain uudestaan Manun.

Throwback thursday - Australia part. Seuraava teksti kertoo Australiassa viettämästäni ajasta vuosina 2010 - 2011. Kirjoitus pohjautuu vanhoihin päiväkirja- ja blogiteksteihin. Vastaan tulleisiin kysymyksiin kaikkien osien julkaisun jälkeen.

Kun tunne ja todellisuus eivät kohtaa, part 2. Arvoin ihan viime tippaan asti Rengon kisaa että lähdetäänkö vai ei. Oma kroppa oli vähän jumissa, kiitos maanantaisen kuperkeikan. Rataa kiertäessä Hupin keskittyminen oli onneksi jo kuskissa eikä siinä vähän tuomariautojen takana ollees.

Oliko se lasten kielloista huolimatta syöttämät herkut, luomuastutuksesta iskenyt stressireaktio, matolääke, uusi erä heinää, sekoitus kaikkia tai ei mitään edellisistä, se jää arvailtavaksi. Vastoinkäymisten kohdatessa sitä aina ajattelee, että maailma loppuu siihen paikkaan ja kylläpäs tämä oli rankin kokemus ikinä. Mutta ei, me ei edes tiedetty, mitä on rankka, ennen perjantaita. Saamme olla kiitollisia siitä ihmeestä, että varsa virkosi saatuaan suonen sisäisen nesteytyksen.

Toppahousukeli ja muutto ison tallin puolelle. Noin puolen tunnin kohdalla alkoi lenkistä karista nautinto, kun yhtäkkiä tuli kylmä. Niinpä oli pakko hakeutua vielä hetkeksi maneesiin ravaamaan, jotta itselläni lähti taas veri kiertämään. Onpa kyllä hyvä, että lähipolkujen kiertely onnistuu meiltä mutkattomasti myös ilman kaveria, joten maastoon pääsee periaatteessa milloin vain.