Onhan tässä jo viikko vierähtänyt Tyttären 11kk päivästä, mutta sehän ei estä kuulumisten kertomisia. Puhetta ja naurua meillä riittää. On ihan maailman paras tapa herätä, kun vieressä alkaa kuulumaan juttelua ja kun kommentoidaan takaisin niin vastassa on iloa pursuava hymynaama. Sitten Tytär myllää pitkin sänkyä ja potkii rakkaat aamuherätykset välillä naamalle ja välillä mahalle. Tytär on myös oppinut tekonaurun kuuloisen naurun.

Olen ollut pitkällä, suorastaan loputtomalta tuntuvalla blogitauolla. Olen jo ehtinyt pohtia pitäisikö koko blogi laittaa pakettiin, vaikka juuri vähän aikaa sitten tämän vasta aloitin. Olen kamppaillut sen kanssa, mitä tänne oikein voi kirjoittaa. Mitä oikeastaan haluan kirjoittaa ja onko minulla yhtään mitään kirjoitettavaa? Tänä keväänä olen oppinut kuitenkin jotain sellaista minkä haluan jakaa joka tapauksessa. Ensinnäkin jos vanne kiristää päätäsi, löysää jo ihmeess.

Mihinhän ne kesäkuukaudet katosi? Tiistai 23. Eläintarhaa olin ihan ohimennen nähnyt kehuttavan kivaksi muutamassa blogissa, ja ajateltiin muutenkin, että olisi kiva poistua hetkeksi kaupungista. Eläintarha kuitenkin osoittautui hiukan ristiriitaiseksi paikaksi. Oli tosi hauska nähdä eläimiä, joita ei ole muualla nähnyt, kuten nyt vaikka kirahveja ja kummituseläimiä. Mutta osa eläimistä oli niin järjettömän pienissä aitauksista, että karhukin tunt.

Olen aina vauvakutsuilla ihastellut toinen toistaan upeampia vaippakakkuja, ja nyt sain vihdoin kunnian tehdä sellaisen hyvälle ystävälleni ja tulevalle pienelle pojalle 3 Hyvä perusohje löytyy täältä. Pinterestistä huomioni sai erityisesti tämä.