Emman, Kiukun ja Winhan kuulumiset. Kiukku nukkui pois viime torstaina. Kiukku kulki tiensä loppuun asti häntä pystyssä, onnellisena ja huolettomana. Nyt ei rakasta kärppää lääkityksetkään vaivaa, vaan se kirmaa varmasti jo onnellisena ikuisilla riistamailla. Koko meidän laumalla on ikävä, niin kova ikävä. Se, mitä olimme, olemme nyt. Se, mitä meillä oli, on edelleen. Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä. Ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua.

Tällä viikolla Komon kanssa on haisteltu syksyisten metsien tuoksuja. Tämä johtuu pitkälti siitä, että emäntä sattuu olemaan syksyihmisiä eikä mikään pidä minua poissa metsäpoluilta aurikoisina ruskapäivinä. Metsäilyn lisäksi Komo on saanut uuden ystävän ikäisestään flatti-tyttö Hipasta. Kiitos Mari, Hyrrä ja Hippa mukavasta leikkituokiosta.

Miten meni noin niinku omasta mielestä. Mio pääsi yksin reissuun kolme viikkoa sitten, kun itse olin töissä ja Iida oli yötä Hyvinkäällä kaksipäiväisen näyttelyn takia. Lauantaina rankan työpäivän jälkeen laitoin puhelimen äänettömälle ajatuksena nukkua vain hetki, mutta torkut venyi kolme tuntisik.