vanhat kirjoitukset ja menneisyyden painolasti jääköön tähän osoitteeseen, kaikki kiva ja uusi löytyy jatkossa. Ja nyt kaikkien hiiret sanoo klik klik koska. Tai no, laitetaan isommin, koska onhan tähän blogiin eksyminen meikäläiseltä iso ihmetyksen aihe. Ja tämän inspiraation myötä innostuin myös pohtima.

Nyt olen palannut Kokkolaan, opiskelujen pariin, blogiin, elämään. Olen jälleen kaukosuhteen ja armottomien aikataulujen armoilla, auttamattomasti myöhässä tehtävien deadlineista, väsynyt, onnellinen, hiukan hukassa. Ja tässä hyvänolon puuskassani herättelen blogia ihan uudella tavalla taas henkiin, kiitos uuden kamerani ja pursuavien postausideoiden.

Kuolemasta ja sen jälkeen elämästä. Tiedätkös sen tunteen, kun yöllä makaat sängyssä ja mietit; mitä sitten käy kun kuolen? Ajatus tuntuu synkältä kokovartalopeitolta, niin ahdistavalta, ettei sitä voi enää edes ajatella. Sitä miettii mieluummin seuraavan päivän ruokaa, kauniita naisia tai katsoo vaikka pornoa. Mutta ei ainakaan mieti sitä, mistä kukaan ei voi tietää. Mutta mitäpä, jos ajatus onkin että; mitä sitten käy jos elän? Mutta minä en ole kuollut.