Visuaalisesti vaativa kottarainen hermostui turhiin tavaroihin ja pistää tuulemaan. Myyntiin mahdollisimman paljon, kotiin taas tilaa ajatella. Hollantilaisen Senjo Clothingin ihastuttava repaletoppi. Supersuloiset Minymon pökät, siistit mutta värit haalistuneet aika paljon. Pilkkuja siellä, pilkkuja täällä.

LiveJournal on alkanut tuntumaan vanhanaikaiselta ja jämähtäneeltä, eikä se palvele enää blogiani ja sen tarkoitusta. Tämän takia Kuparirusetti muuttaa bloggeriin. Kuparirusetti ehti toimia LiveJournalissa kahden vuoden ajan ja siksi onkin hiukan haikeaa lähteä. Tähän astiset postaukset jätän tänne näkyville, mutta siirrän ne myös uuteen blogiin. Naukaisuja - Todella taitavan ompelijan ja väkäilijän blogi.

Kiitokset O ja Visuaalisesti vaativa Aino. Ei ole koiraa karvoihin katsominen. Sananlaskusta huolimatta otin itseäni niskasta kiinni ja katsoin! Tuo meidän eläin on jo viikkotolkulla näyttänyt takkuisine karvoineen lähinnä. hmm, en edes keksi miltä, mutta ei ainakaan koiralta. Nyt viimeisenä saikkupäivänäni, kun olo ei enää tunnu kipeältä, päätin tehdä asialle jotain. Ja kyllähän sitä karvaa jonkun verran lähti.

Pikkukissa täyttää tänään kaksi vuotta. Tämä on meidän perheen ilopilleri. Se on aina iloinen ja hyvällä tuulella. Pitkästä aikaa iski inspiraatio tehdä koruja. Teki mieli tehdä jotain kesäistä, kevyttä. Kevään edetessä ja sään lämmetessä grilli kuumenee säännöllisesti. Ruoka syntyy vaivattomasti, kun mies grillaa ja minä teen salaatit.

Tervetuloa edelleen lukijaksi myös sinne. Tällä kertaa Lausteelle kolmioon, eli Juhokin sai oman työhuoneensa. Tällaisista asetelmista lähdetään, pikku hiljaa laitellaan ja sisustellaan lisää. Makuuhuoneessa on tila ihmisille ja kissoille.

Voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen sonja. Olin ostanut eBaysta noita kehyksiä ja jonkun aikaa pohdin, että mitäs niihin nyt oikein sitten tekisi. Missä oli keskellä silmä näytti aika hauskalta ja siitä innostuneena halusin koittaa tehdä kehyksiin silmiä! .

Onnea, rakkautta, haaveita ja unelmia. Äidille tekemistä pikkuäijän päikkäreiden ajaksi. En nyt osaa oikein päättää haluanko kirjoittaa blogia vai en, ja mihin sitä sitten kirjoittaisin. Kokeillaan nyt näin, nyt on taas sellainen olo, että voisihan sitä tänne jotain raapustaakkin. Vaikea hahmottaa mitään mennyttä tai tulevaa, kerrankin sitä osaa keskittyä vain ja a.

Tämä perhe on muuttamassa Espanjaan. Ja olen asian tiimoilta alkanut pitää omaa blogia. Koska käsityöt alkavat koko ajan enemmän liittyä Espanjan elämään, tekee mieleni aina postailla näitä sinnekin, joten kannattaakohan tätä blogia enää jatkaa. Alan ehkä siirtymään sinne pikkuhiljaa, joten ne lukijat joita tässä on vielä jäljellä, ovat enemmän kuin tervetulleita seurailemaan sitä! Taskuihin mahtuu passit, neuvolakortit tms.

Pitkän aikaa on varmasti kuvista jo näkynyt, että täällä verstaalla on aina joitakin pinoja siellä ja täällä. Paikalla käyneet ovat huomanneet kuinka tavaroita on joutunut väistelemään kun olemme suunnitelleet kankaita. Kaikista epäonnisemmat ovat saapuneet paikalle juuri kun olen liimaillut vaahtomuoveja. Puolella kertonut kesäapulaiseni kanssa iloisen uutisen. Mikä parasta, tilaa on nyt huimat neljä.