Maanantaina, lokakuuta 06, 2008. Tuntuu siltä, kuin olisin päästänyt itseni irti remmistä, ja nyt en pysty palaamaan siihen. Vihaan tätä, haluan tietää paljon painan, haluan laihtua lisää. Inhotan itseäni siihen pisteeseen että alan yökkiä kun muistan millainen olen, tai näen itseni peilissä. En kestä sitä, miten kontrolliton olen. Olen ihan vainoharhainen ja unohdan asioita joita kukaan normaali ihminen ei unohtaisi. Jaa, kukas sinä olitkaan? Kissan.

Wednesday, September 3, 2008. Another day, more food. Can you choose? Back in my own pain again. You listen your heartbeats in sil. Why not to try? .

Mirror mirror on the wall,catch me now before i fall. Taas onnistuin posauttamaan taivaan tuuliin sen täydellisyyden kuplan jossa kerkesin hetken leijua. sekä siinä samalla sotkea kaiken muunkin ja kaikilta muiltakin tärkeimmiltä tuhota sen hetkellisen onnen. tuntuu kauhealta miten olen tehnyt rakkaalle näin sen siitä tietämättään mitään. ei tästä kirjoittamisestakaan tule mitään eikä se edes enää helpota.

Tämä päivä on alkanut hyvin. Aamun lenkki keskeytyi rytmihäiriöiden takia, kouluun oli kuitenkin pakko mennä ja isä vei autolla kouluun ja haki koulusta. Onneksi tämän aamun lenkki sujui hyvin. Illalla söin sipsejä ja sanoin vanhemmilleni oksentavani, eivätkä he tehneet asialle mitään. Isä vain käski olla sotkematta mattoa.