Posted by Fine van Brooklin. My blog has a new home at finevanbrooklin. All the archives of my old blogs can be found there as well. Please update your bookmarks and join me. Blogillani on uusi koti osoitteessa finevanbrooklin. Kaikki vanhojen blogien arkistot löytyvät sieltä myös. Päivitä kirjanmerkkisi ja tule mukaan. Posted by Fine van Brooklin. Asymp; Leave a comment. Posted by Fine van Brooklin.

Mitäs sitten tehdään, kun blogi ilmoittaa tallennusrajan täyttyneen? Minä annoin viikkojen kulua. Yritin keksiä uudelle osoitteelle nimeä, hahmotella ulkoasua ja lopulta jäin välitilaan. Joku julma oli keksinyt kaikki nimet ennen minua, avannut blogin ja kirjoittanut sinne. Vaivaisen tekstin viisi vuotta sitten. Tekohengityksenä päätin poistaa vanhoja tekstejä. Josko sitä tilaa ilmaantuisi näin lisää. Antaisi aikaa miettiä uutta alkua paremmin. Monday, February 28, 2011. Wednesday, February 16, 2011.

Onnea ja iloa vuodelle 2012! Marras-joulukuu ovat olleet mukavalla tavalla kiireistä aikaa. Joulukortit jäivät kyllä tekemättä ja lähettämättä. Tuli askarreltua ja tehtyä kaikkea muuta. Vieläkin olen askarrellut ja sain viimein laitettua joitain valokuvia kehyksiin. Tein myös elämäni ensimmäisen kerran jouluruokia itse, eikä se ollutkaan kovin vaivalloista. Joulutähti jääköön vielä tuomaan valoa olohuoneen ikkunaan. Kummitytön ja hänen äitinsä oli määrä tulla Turusta meille tä.

Lankoja, lapsia, arkea. Samansuuntaista läpätystä sekä muuta, englanniksi. Tätä en enää päivitä, jostain syystä tuntuu että on tulllut seinä vastaan. En ainakaan haluaisi sitä myöntää. 15 päivä kuluikin sitten ka.

Metsän suloisin paikka - Skogens ljuvligaste plats. Varassa, siis ilman niitä lähes kaikille tuttuja sisävessoja? Aiheeseen oli ihan pakko tarttua, minullahan on tästä monen vuoden oma kokemus! .

Sitten eräänä päivänä, vuosikymmeniä myöhemmin Kettusten naapurissa, eräs nainen kertoi ystävälleen aikovansa opetella kehräämään villalankaa. Ja kuinka ollakkaan ystävällä oli seuraavana päivänä kuva rukista ja puhelinnumero. Kettusten puhelin soi samana päivänä ja rukki vaihtoi kotia. Se oli hiukan rikki ja pisti syvän haavan hakijan sormeen. Vanhempi Herra Kettunen totesi Muorin valinneen uuden omistajansa. Marveletta ei ole siis oma luomukse.

Haluaisin ehtiä kaiken, mutta en ehdi. Nyt on menossa monta kivaa ja mukaansa tempaavaa juttua, joiden vuoksi tulin sanomaan, että hei. Ajan autolla maisemassa, jota kuvaan ajatusten kameralla ja sanoitan kuvan blogiin. Ihmettelen pieniä ihmisiä, jotka osaavat jo niin paljon. Ihmettelen, mutta ajatus jää päähän. Ajattelen, että nyt on näin ja palaan, kun saan asioita taas eteenpäin. Voiko nenän ottaa irti? Että syksyn lo.

Tämä projekti on tullut tiensä päähän, ainakin Suomessa. Rakastan ihmistä siellä, vaikka en tiedä tuoko tulevaisuus meille sen kummempaa. Olemme vain nauttineet toistemme seurasta, fyysisesti ja henkisesti.

Koen olevani maailman onnellisin nainen. Blogi vetäytyy kesälomalle, palataan asiaan kenties syksyllä! Lauantai-iltapäivä mökillä. Entisten nuorten sävellahja soi matkaradiossa. Kukaan ei tarvitse meitä juuri nyt. Seurasin valon ja varjon leikkejä kotini seinillä. Yhä vähemmän minulla itselläni on sanoja näihin hetkiin. Oloni on hauras kuin kuvan kuivattu ruusu. En ole ehkä koskaan ollut olemassa.