Tästä tulee meidän talo! Miehen ja naisen huumorilla ja itseironialla höystettyjä kirjoituksia 1958 rakennetun talon remontoinnista ja luomupuutarhan hoidosta. Minikokoisen maakellarin perusparannus, osa 1. Kuvittelin että tästä olisi jo jotain kirjoitettukin, mutta eipä näkynyt tuoreempaa mainintaa kyseisestä rakennelmasta kuin vuodelta 2012. Ja tämän projektin lähtölaukauksesta vuodelta 2014.

Musta tuntuun tarina alkoi viisi vuotta sitten. Tie on ollut pitkä, mutta kaikkea muuta kuin kivinen. Olen tutustunut kymmeniin ihaniin ihmisiin, ystävystynyt ja yllättynyt, löytänyt itseni paikoista, joihin en olisi muutoin päässyt. Kiitos, kumarrus ja nöyrä niiaus. Tervetuloa toisaalle, tulkaa ainakin kurkistamaan ja antakaa käsityökärpäselle mahdollisuus. Ilman teitä Musta tuntuu ei olisi koskaan yltänyt liki esikoululaisen ikään.

Neulerintamalla on ollut melko hiljaista. Lemon ei valmistunut Kerän KAL-haasteen aikataulussa, ja tässä syy siihen. Kymmenen viikkoa sitten meille muutti appenzellinpaimenkoiranpentu Usva. Voin kertoa, että neulominen uteliaan koiranpennun kanssa ei ole maailman helpointa hommaa. Pieni hauva haluaa jatkuvasti syliin, rapsutuksia tai muuten huomiota. Tai sitten sitä pitää viedä ulos tai antaa ruokaa. Maaliskuun loppupuolella, kun kevät jo näytti ensimmäisiä merkke.

Huristanut tapaamaan ystäviä Tampereelle, nähnyt matkalla satoja joutsenia pelloilla. Neulovista ja alkanut neulomaan pellavaista kesäpaitaa. Nauraa rätkättänyt itseni kipeäksi illan viimeisinä tunteina. Neulonut, juonut kahvia, neulonut lisää, tavannut lisää ystäviä, juonut kahvia ja neulonut. Kantanut kotiin kaksi uutta valaisinta. Nauttinut avokadopastasta, mozzarellasalaatista, punaviinistä ja parhaasta seurasta. Huutanut jonkun verran, raivonnut melko vähän.

Ohjeitakin katselen välillä mutta keksin myös omasta päästä. Usein ohje muokkautuu omanlaiseksi kun mokaan jossain kohtaa. Opettelua vielä, joten en poista tätä vielä, jos palaankin tähän pohjaan.