En voisi olla enempää samaa mieltä. Äivä jokin tahaton asia muistuttaa lapsettomuudestamme ja pahimmillaan pilaa täydellisesti hyvän päivän. Än perhepäivälliset ja joulut ja merkkipäivät tulevat olemaan todella yksinäisiä tapahtumia. Kuka pitää meistä huolta kun vanhenemme? Okei, menen vähän asioiden edelle tässä, mutta.

Valo tunnelin päässä on säästösyistä sammutettu. Lapsettomuusahdistusta ja -ahdinkoa monen vuoden tuloksettoman yrityksen jälkeen. Edessä on ehkä iso valinta, jos hoidot lopultakin jäävät tuloksettomiksi - perheen voi saada muullakin tapaa kuin synnyttämällä, mutta onko se meidän tapa? Jos haluatte lukea aiemista .