Arjen ihmeyksissä kiitäen ja koikkelehtien pörröisen ystävän kanssa -. Kolme vuotta kiidon ja koikkelehtimisen kirjoittelua. Aika on hujahtanut vauhdilla! Tämä harrastus on toiminut mielen. Virkistäjänä, puhdistajana ja lennättäjänä. Toistaiseksi laitan sen nyt telakalle,. Koska tallennuslokeroni bloggerissa on lähes ääriään myöten täynnä. Ehkä ajatusten kuvailu saa jatkoa jonakin hetkenä uudessa osoitteessa. Nyt kohti uusia tunnelmia ja tapahtumia.

Blogi perrojen Clintan ja Bela tempauksista ja bloggaajan kukkaharrastuksesta. Taas vierähti vuosi ja Clintan täyttää tänään jo 10 vuotta. Ikä ei vielä näy ukon touhuissa, onpa sitä vielä luultu pentukoiraksikin. Tänään Ukko saa sitten herkkuja ja päiväruuaksi on tarjolla kakkua. Onnea vielä rakas Clintan! Olemme saaneet nauttia jo useamman päivän pienestä pakkasesta. Kun lumi on maassa aamulla on mukava lähteä lenkille kun ei ole täysin pimeää. Muutamana päivänä olemme saaneet nauttia myös aurin.

Jälleen on emäntä laittanut siihen malliin kuvia esille, että tila on tullut täyteen ja päiväkirjan on muutettava uuteen osoitteeseen. Curro pääsi myös mittaukseen ja tulokseksi tuli 43,5 cm. Tarkalle taitaa mennä, mölleissä mennään kyllä medinä, kun ei rimoja vielä kovin olla nostettukaan. Harkoissakin rimat alkaa olla nyt paikoitellen medikorkeuksissa. Mölleissä on tarkoituksena käydä molempien poikien kanssa ahkerasti.

Hyvästien aika alkaa olla käsillä, tänään lähtivät ensimmäiset pikkuperrot maailmalle. Menneet viikot ovat olleet aivan uskomattomia. Niin paljon on ehtinyt tapahtua pienen pennun kehityksessä ja elämässä reilun seitsemän viikon aikana. Mahtavaa on ollut saada seurata sitä kaikkea näin läheltä ja lähes päivittäin pentusia pusutella ja nuuhkutella. Myös Ulpu-mamma kävi jättämässä hyvästit pusupesujen muodossa penskoilleen.