Noniin, täälläpä sitä tosiaan ollaan, SUOMESSA ja kotona, jälleen viiden viikon jälkeen. Päästiin siis kaikki onnellisesti kotiin ja toiset tyttöystävien luokse ja Peltsi Sampon luokse. Tää on siis tän blogin viimeinen kirjoitus, kiitos niille jotka ovat jaksaneet lukea ja onnittelut paremmin käytetystä ajasta niille jotka eivät ole lukeneet. Istutaan Peltsin kanssa vierekkäin hiljais.

Jueves, 1 de abril de 2010. Ya no esperarás sus palabras. Son palabras que sabe que no te dirá, palabras que has aprendido a no esperar. Ahora luchas por no decirlas, por mantener en tu interior todo aquello que lucha cada segundo que pasas con ella por salir gritando. Es un sentimiento que intentas apagar, aunque sea como un bosque ardiendo en un día de viento. Ya no esperarás esas palabras que nunca te dirá. Ya no esperarás que te quiera.

Alempi postaus on viimeinen varsinainen juttu tähän blogiin. Tässä kuitenkin pientä infoa Länsiväylä-jutuistamme. Länsiväyläjutut ovat luettavissa sivulla www. Sieltä tosin puuttuu ensimmäinen juttu sekä kuvat, mutta onpahan sentään jotain. Reissu meinasi saada nolon lopun kun kuskimme Intiasta ajeli ilmeisesti kotimaansa liikennesääntöjen mukaan ja oli mootto.