Heräsin perjantain ja lauantain välisenä yönä tuttuun tapaan olkapääsärkyyn. Ehkä edellisen päivän valokuvaus oli ollut liikaa? Ei tämä pääsiäisen seutu ikinä mitään riemujuhlaa ole ollut, mutta viime vuosi oli hirveä eikä tänäkään vuonna ilo läikehdi. Kivana asiana todettakoon, että Lystin etujalan jumin purkautuminen ei ollut silmänlumetta. Vuosipäivä - ja lopulta muutakin. Nyt on taas ne ilmat, jolloin iltaisin pääsee .

Ja taas surkeaa kapulanheittoa eli tarina Sätkän ensimmäisestä viestikokeesta.

Australianpaimenkoirat Pommi, Nitro and Diili. Kanssa meillä on mun mielestä hyvä suhde. Tällä hetkellä D juoksee edelleen, mikä ei kuitenkaan ole vaikuttanut sen treenimotivaatioon. Kotona se on rauhallisempi ja enemmän omissa oloissaan, mutta lenkillä, ulkona ja treenatessa se on ollut oma itsensä. Oon paljon tässä pohtinut, mitkä ne Didin tavoitteet voisi olla. Ne ei oikeasti ole vielä selkeät. Voi olla ylitsepääsemätön este treenaamiselle. Se ei voi olla sellainen häiri.