Kiitos ja nähdään Sinivuorilla! On aika kääntää uusi sivu elämässäni, mikä tarkoittaa vanhan taakse jättämistä. Se taas tarkoittaa lakikirjan sulkemista. Tämä blogi on ollut jo neljä ja puoli vuotta jotakin, mikä on pitänyt kasassa vaikeina aikoina ja jotakin mihin olen levittänyt idiotismin ilosanomaa. Kai täältä jokunen henkevä ajatuskin löytyy. Osa teksteistä on tuhoutunut koodihirviöiden alle, mutta ne jotka eivät niin ne virukoon täällä päiviensä päähän.

Eloa,oloa,iloa,arkea,surua ja onnea suurperheen elämästä. Erityis-lapset tuovat arkeen omat haasteensa. Auringon välkettä,sitä on kaivattu koko kesä. Siellä,sillan toisella puolella ois makkaran-paistopaikka.

Yläkuvan Valamonruusun juurivesa on peräisin miehen mummolasta ja sen kukinta meinasi vallan lipsahtaa kuvaajalta ohitse. Kuvaamatta jäivät tänä kesänä myös Juhannusruusun, Suviruusun, Morsionruusun sekä Red Nellyn kukinnat. Tämä kuva Juhannusmorsian ruususta on muutaman kesän takaa. Melkein kaikki pihan ruusut kasvavat hieman vaikeutetuissa olosuhteissa rikkojen ja muiden kasvien keskellä, mutta ruusujen kasvuolojen par.

Kimppuni kukkaset vain, Suuren Tarhurin tarhasta hain. Taas vierähti aikaa, kun olen täällä ollut. Se kun alkaa vanhuus tulla ja sen mukan kaikki krämpit niin tuo työelämä häiriintyy. Olen taistellut työn ja sairauteni kanssa jo yli vuoden ja vasta nyt on näkösällä jonkinlainen ratkaisu. Odottelen irtisanomispapereiden allekirjotusta ja sen jäkeen olen sitten vapaa hakemaan jotain kevyempää työtä, mitä pystyn tekemään. Eläkekkin jo häämöttää mutta ei ihan vielä. Alkumatkasta oli vielä valoisaa mutta äkki.

Valokuvia ja mietteitä kuvista tai aivan niiden vierestä. Aurinko paistaa ja kansaa janottaa. Terassikansa kotona, baareissa, kuppiloissa, toreilla ja tapahtumissa juovat huomaamatta liikakiloja itselleen kesän aikana. Tässä oma ehdotukseni kuvahaasteeseen ajankohtaisella aiheella. Täältä löydät alkuperäisen haasteen ja muiden ehdotukset.