Nyt olen palailemassa vähitellen taas ruorin ääreen. Tekemistä olisi paljon muutakin, mutta kirjoittamisinto on palaamassa väkevästi. Tuijotan sateeseen ja olenkin yhtäkkiä Edinburghissa tuijottelemassa brittiversioon samasta säätilasta, humpsis! Maanantai 15. Lepäsin silmät suljettuina ja yhtäkkiä ilma oli niitä täynnä. Hengitin ne sisään ja näpyttelin puh.

Arvatkaa mitä, minä muutin muualle. Aika aikaansa kutakin ja niin edelleen. En sano, että en koskaanikinämilloinkaan kirjoita sanaakaan Ajatusviivallatansseja, mutta nyt on hetki muuttaa muihin maisemiin. Siellä meitä on enemmänkin, meitä kaikkitietämättömiä. Calendula Officinalis - kirjoittamista kirjoittamisesta.

tekstejä kirjoittamisesta, novelleja, runoja. Uusi päivä, uudet kujeet. Istun tunnelbanassa ja kirjoitan tätä tekstiä pienellä Asus Eee PC -tietokoneellani. Kuten niin monesti ennenkin, istun selkä menosuuntaan ja myötäilen vaunun pieneen heiluntaan sen liikkuessa tunnelissa kohti T-Centralenia. Josta en toivottavasti kirjoita itseäni ohi tällä kertaa. Vaikka ei siinä nyt montaa minuuttia menetä Kungsträdgårdenissa kääntyessään. Tukeminen ja tekeminen on lopetettu.

Maanosa, josta ei ole paluuta. Sylttytehdas löytyy lopulta aina kahvifarmilta, jossa syfilikseen sairastunut nainen kirjoittaa alkuvoimaisia tarinoitaan ja pääsee lentämään loputtoman taivaan alle brittirakastajansa kanssa. Farmi sijaitsee vuorilla, säällisen matkan päässä Nairobista, alueella, joka kaupungin laajetessa nimetään Kareniksi. Samantyyppiseen yhteisöön sijoittuu John le Carrén. Sujuvan kielen vuoksi en saanut teoksesta näppyjä, kuten esimerkiksi sain suomala.