Tämä blogi kertoo työssäkäyvän, umpirakastuneen pariskunnan ja heidän teini-ikäisen koiransa omakotihankkeen etenemisestä rakennuslupahakemuksen jättämispäivästä 3. Edessä on odotettavissa varmasti kivinen tie ja erityisesti sen Havurinne -nimisen tilan maaperä. Tavoitteena olisi saada lamellihirsitalo nököttämään Havurinteelle vuoden sisällä. Ensimmäisenä kesänä suunniteltiin innokkaasti istutuksia vielä niin kovin multaiselle pihalle, jossa alkoi olla havaitta.

Maalta kun olemme kotoisin molemmat. Ostimme tontin Petäjäveden Kintaudesta ja syksyllä möimme omakotitalon Tikkakoskelta pois. Viikossa meni vanha asunto joten pääsimme nopeasti rakentamisen alkuun. Talopaketiksi valitsimme Kymppitalon Karimarin hengittavällä ekovilla rakenteella, ruokailuerkkerillä ja yläkerran parvekkeella.

Kissala ei vielä ollut valmis, joten kissat muuttivat ensin mökkiin. Viimein pääsemme itse pihan laittoon. Kivijalan ympärykseen keräsimme kiviä sekä omalta tontiltamme, että naapurin pelloilta. Aikaahan projekti taas vei, mutta mitäpä sitä ihminen muuta tekisi kesällä. Kukkapenkkejä emme halua, joten istutuksiksi valitsimme kääpiävuorimäntyä, tyrniä ja kajataa.

Toisaalta uudet omistajat jatkavat tämän tönön tarinaa, mutta itse aloitamme uuden tarinan. No nyt se olisi sitten kaupan. Jos tiedätte jonkun, joka haluaa ostaa huolella ja rakkaudella rakennetun kodin, niin välittäkää sanaa eteenpäin. Tietyllä tapaa kyllä on haikea mieli kun omin käsin rakennettua taloa lähtee myymään, mutta onneksi uudet haasteet näköpiirissä motivoivat.

Kun taloyhtiöelämää on nähty ja koettu yli omien tarpeiden ja mieluisa tontti löytyi vuosien etsimisen jälkeen, käärittiin hihat ja ryhdyttiin toteuttamaan unelmaa omasta tuvasta ja omasta luvasta. Vaikka portaat ovatkin raakabetonipintaisina kaunis näky, on se meidän tapauksessa yksi merkki keskeneräisyydestä. Ja porraslaatat ovat jo odottaneet hetken autotallin nurkassa jonne tarvitaan lisää tilaa.